Syy ja ratkaisu maahanmuuttajien tekemiin raiskauksiin (ei sisällä persupelleilyä)

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneet miehet raiskaavat noin 17-kertaisesti enemmän kuin syntyperäiset suomalaiset. Vaikka tilastoista poistettaisiin iän, tulotason ja asuinpaikat vaikutukset, raiskaavat näiltä alueilta tulleet miehet siltikin kymmenenkertaisesti enemmän kuin syntyperäiset suomalaiset.

Meikällä on teoria, mistä tämä johtuu sekä keinoja, miten tätä voidaan ehkäistä. Näistä maista tulleiden miesten yliedustus seksuaalirikoksissa johtuu siitä, että heidän kulttuurissaan naisia ei arvosteta yhtä paljoa kuin esimerkiksi Euroopassa on totuttu arvostamaan.

On totta, että meillä on Suomessakin vakavia ongelmia sukupuolisen tasa-arvon kanssa, mutta se on hyvin pientä siihen nähden, että monissa paikoissa Afrikkaa ja Lähi-Itää raiskauksen uhria rangaistaan kivittämällä hänet hengiltä ja liian paljastavassa asussa kulkevaa naista ruoskitaan raipoilla. Jos ihminen kasvaa tällaisessa kulttuurissa, hänen on vaikeampi ymmärtää sitä, että Euroopassa naisilla on itsemääräämisoikeus omaan seksuaalisuuteensa ja että naisia pidetään lähtökohtaisesti yhtä arvokkaina kuin miehiä.

Kulttuuri vaikuttaa valtavasti siihen, miten ihminen käyttäytyy ja millaisia toimintatapoja hän oppii. Mikäli joku väittää, että ei johdu siitä, silloin hän varmaankin pystyy myös osoittamaan, miten esimerkiksi lestadiolaisten piirissä naisten ja miesten asema on keskimäärin yhtä tasa-arvoinen kuin vaikkapa sekulaarissa perheessä, jossa naisia ei pidetä synnytyskoneina. Lisäksi väite, että tämä ei johdu kulttuurista, on lähtökohtaisesti rasistinen. Jos syy ei löydy ympäristöstä (eli kasvatuksesta, kulttuurista, uskonnosta ja niin edelleen), silloin syyn täytyy olla biologinen. Ihmiset kuitenkin ovat geneettisesti niin lähellä toisiaan, että tällainen väite ei kuulosta kovin järkevältä. On paljon todennäköisempää, että yliedustus raiskauksissa johtuu ympäristöstä ja kasvatuksesta kuin että se johtuisi biologisista syistä.

Kuva on elokuvasta Stoning of Soraya M. Elokuva perustuu valitettavasti tositapahtumiin.

Kuva on elokuvasta Stoning of Soraya M. Elokuva perustuu valitettavasti tositapahtumiin.

Raiskausongelma on myös hyvin helppo ratkaista, mikäli poliitikoilta löytyy siihen poliittista tahtoa. Omat ehdotukseni ongelman ratkaisemiseksi ovat esimerkiksi seuraavanlaisia:

– Kaikista seksuaalirikoksista tuomitaan automaattisesti ehdottomaan vankeusrangaistukseen, olit sitten maahanmuuttaja tai kantasuomalainen. Vankeusrangaistuksen pointtina ei ole pelkästään rankaista rikokseen syyllistynyttä, vaan myös eristää rikollinen muusta yhteiskunnasta, jotta hän ei voi enää syyllistyä uudestaan rikolliseen toimintaan.

– Kaikki vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotetaan maasta välittömästi heidän kärsittyään vankeusrangaistuksen ja heille annetaan pysyvä maahantulokielto. Rikollisten maahanmuuttajien karkottaminen on sekä maahanmuuttajien että kantaväestön etu. Kun maasta poistetaan rikolliset maahanmuuttajat, silloin he eivät pysty toiminnallaan pilaamaan kaikkien maahanmuuttajien mainetta, kuten he nykyään helposti voivat tehdä. Rikollisten poistaminen myös tarkoittaa, että resursseja voidaan käyttää enemmän niihin maahanmuuttajiin, joilla on halu käyttäytyä kunnolla ja sopeutua osaksi yhteiskuntaa.

– Suomen maahanmuuttopolitiikassa hankkiudutaan eroon ns. ”humanitaarisesta suojelusta” ja ns. ”toissijaisesta suojelusta” tai kyseisiä järjestelmiä vähintään tiukennetaan huomattavasti. Nämä maahanmuuton muodothan eivät ole sama asia kuin kansainvälisiin sopimuksiin perustuva pakolaisuus, vaan ne ovat lähinnä Suomen omaa lainsäädäntöä. Nämä järjestelmät myös vuotavat kuin seula ja niiden kautta maahan pääsee useita sellaisia ihmisiä, joille ei todellisuudessa olisi alunperinkään kuulunut turvapaikkaa. Eli sen sijaan, että otamme humanitaarisia maahanmuuttajia näillä perusteilla, otammekin lähinnä ihmisiä, jotka täyttävät YK:n pakolaissopimuksen kriteerit.

– Humanitaariseen maahanmuuttoon, kuten pakolaisuuteen, otetaan käyttöön nais- ja lapsikiintiö. Kiintiön koko voi olla esimerkiksi 80%. Yleensä vastustan kaikkia kiintiöitä, mutta tässä asiassa teen poikkeuksen, sillä joudumme joka tapauksessa valikoimaan, ketä maahan pääsee. Järkevintä siis valikoida ne heikoimmassa asemassa olevat. Meillä on ainoastaan hyvin rajallisesti resursseja suojella ihmisiä ja maailmassa on miljoonia suojelua tarvitsevia. Meidän on siis välttämätöntä tehdä priorisointeja. Naiset ja lapset ovat usein heikoimmassa asemassa maailmassa ja suuren osan ajasta juurikin miesten vuoksi, joten mikäli tahdomme auttaa mahdollisimman paljon, on meidän keskityttävä naisten ja lasten auttamiseen sen sijaan, että otamme maahan miehiä.

Nämä keinot eivät auta ratkaisemaan ainoastaan raiskausongelmaa, vaan myös monia muita ongelmia. Sen lisäksi ne priorisoivat resurssejamme järkevämmin, minkä seurauksena humanitaariseen maahanmuuttoon käytetyllä rahalla voidaan auttaa enemmän ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Tämä on win/win-tilanne sekä Suomelle että maahanmuuttajille. Ainoat, jotka näistä ehdotuksista kärsivät, ovat ne maahanmuuttajat, jotka ovat sopeutumishaluttomia ja -kyvyttömiä suomalaiseen yhteiskuntaan. Kaikki muut hyötyvät.

Mainokset

Ratkaisu rikkaiden veronkiertoon: Suomesta Pohjois-Korea!

Verohallinto ehdottaa, että Suomi ryhtyy perimään maasta pysyvästi muuttavilta ihmisiltä ns. ”jäähyväisveroa”. Syynä Karl Fazerit ja Nalle Wahlroosit, jotka muuttavat Suomesta jeeraan, koska täällä on liian suuri verotus. Eli käytännössä se, että Suomen kansalaiset jättävät Suomen liian korkean verotuksen vuoksi, koitetaan ratkaista nostamalla verotusta.

Viimeksi, kun itse sain näin hyvän idean, se oli krapulassa ja päättelin, että sillä se lähtee, millä on tullutkin. Seurauksena viikon mittainen ränni, vaimo jätti, koira myi omaisuuteni ulkomaille ja löysin itseni kommunistien listalta ehdokkaana Hailuodon valtuustoon. Voin sanoa, että olisi ehkä kannattanut ennemmin tilata se pitsa.

Tässä ehdotuksessa on muutamia rankkoja ongelmia, siis sen lisäksi, että se on alusta saakka päin helvettiä. Ensinnäkin lakia on käytännössä mahdotonta implementoida. Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi poismuuttaja ei yksinkertaisesti realisoisi ja siirtäisi omaisuuttaan piiloon ennen muuttoa pois Suomesta. Toiseksi ei ole mitään muuta keinoa kuin aseistetut vartijat rajalla estämässä, että tästä maasta ei pääsisi pois ilman esimerkiksi pankkiin talletettua ”muuttotakausta”. Kolmanneksi ehdotus ainoastaan nopeuttaa varakkaimpien veronmaksajien muuttoa pois Suomesta, mikäli se missään vaiheessa näyttäisi olevan toteutumassa. Turha ottaa riskiä, mikäli on mahdollista olla ottamatta.

Suurin ongelma tässä ehdotuksessa on, että se on radikaalisti vastoin Suomen perustuslaista, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja EU:n perusvapauksista ilmenevää vapaan liikkuvuuden periaatetta. Vapaa liikkuvuus tarkoittaa muun muassa sitä, että ihminen ei joudu maksamaan valtiolle lunnaita päästäkseen sieltä pois. Ehkä Pohjois-Koreaan tai Neuvostoliittoon sopii, että viranomaisille maksetaan voitelumassit rajalla, mutta liberaaliin, ihmisoikeuksia kunnioittavaan demokratiaan se ei missään tapauksessa kuulu. Jos valtiosta ei pääse edes pois, niin aletaan lähestyä jo sellaista ihan oikeaa hirmuvaltaa.

Kuvassa se käytännön keino, jolla verohallinto tahtoo verottaa rikkaita.

Kuvassa se käytännön keino, jolla verohallinto tahtoo verottaa rikkaita.

Mikäli oikeasti tahdotaan verottaa rikkaita, se ei todellakaan tule onnistumaan koskaan tällä strategialla. Ketään ei yksinkertaisesti voida pakottaa maksamaan veroja. Ainoa keino saada ihmiset, etenkin varakkaammat, maksamaan veroja, on pitää verotus kohtuullisella tasolla ja käyttää veroina kerätyt rahat siten, että niillä on mahdollisimman suuri hyväksyntä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että meidän pitää leikata julkisesta sektorista sitä turhaa roskaa, jota siellä on valtavasti ja käyttää säästyneet varat verojen laskemiseksi sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi. Eli sen sijaan, että survotaan kirjaimellisesti miljardeja megakorporaatioille, politiikkaleikkeihin, ulkomaalaisille pankkiireille, vieraiden valtioiden aseostoihin ja jäsenmaksuhelpotuksiin, Lähi-Idän sotaleikkeihin ja sen sellaiseen, niin käytetäänkin nämä rahat siihen, että ihmiset joutuvat maksamaan vähemmän veroja ja että heidän perusoikeutensa turvataan. Tämän pitäisi olla jokaisella poliitikolla periaatteena sen sijaan, että he koittavat lapioida mahdollisimman paljon toisten rahaa omiin hyvä veli -projekteihinsa.

Vain sveitsiläiset tietävät, mikä on sveitsiläisten etu

Sveitsi on kenties maailman ainoa todellinen demokratia. Sveitsiläiset saavat äänestää niistä asioista, joista he tahtovat, eivätkä poliitikot voi tulla kansalaismielipiteen tielle. Suora demokratia myös toimii erinomaisesti ja Sveitsissä onkin rikas, taloudellisesti vapaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio.

Sveitsi on monella tavalla EU:n vastakohta. Siinä missä EU:ssa yhä suurempi määrä valtaa keskitetään yhä pienemmälle joukolle valkoisia rikkaita miehiä, sveitsiläiset toteuttavat hajautettua demokratiaansa vuosisadasta toiseen onnistuneesti. Siinä missä EU edustaa ”eliitin”, poliitikkojen ja virkamiesten valtaa, Sveitsi edustaa kansanvaltaa.

Kansanvallassa valta on kansan ja vain kansan.

Kansanvallassa valta on kansan ja vain kansan.

EU:n virallinen totuus on, että yhä syvempi integraatio ja Bryssel-johtoinen keskuskontrolli on fantastista. Tämän vuoksi onkin ymmärrettävää, että kun Sveitsin kansalaiset päättivät äänestää rajoittaakseen EU-kansalaisten maahanmuuttoa, monet poliitikot pitkin Eurostoliittoa ryhtyivät tuomitsemaan, miten Sveitsi sulkeutuu ja kokee taloudellis-poliittisen katastrofin.

Suomalaisista hallitsijoista esimerkiksi Eurooppa-ministeri Alexander Stubb, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie harmittelivat Sveitsin kansanäänestyksen tulosta, koska ihmiset äänestivät väärin. Stubbin mukaan Sveitsi on hyötynyt maahanmuutosta, eikä hän ymmärrä, miksi tiedot maahanmuuton hyödyistä eivät uppoa Euroopan maiden kansalaisiin. Ulkoministeri Erkki Tuomioja taas toteaa, miten vapaa liikkuvuus on sveitsiläisten etu. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie puolestaan pitää äänestystulosta hyökkäyksenä ihmisoikeuksia vastaan ja varoittavana viestinä, että Sveitsi uhkaa jättäytyä pois jostain epämääräisistä ”yhteisistä tavoitteista”.

Sekä Alexander Stubb, Erkki Tuomioja että Annika Lapintie ovat kaikki täydellisen väärässä. He ovat kaikki väärässä siksi, että he kuvittelevat, että heidän käsityksensä Sveitsin kansalaisten edusta tai tavoitteista on sama kuin Sveitsin kansalaisten oma käsitys. Todellisuudessa näin ei ole. Suomalaiset poliitikot tai EU eivät voi päättää, mikä on sveitsiläisten etu.

Ei nimittäin ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta, jonka pohjalta voidaan sanoa, mikä on jokin yleismaailmallinen ”etu”. Se, mikä on kenenkin edun mukaista, riippuu aina arvoista. Jos arvostaa vapautta enemmän kuin turvallisuutta, silloin edun mukaista on lisätä vapautta, vaikka se vähentäisi turvallisuutta. Jos arvostaa turvallisuutta enemmän kuin vapautta, silloin edun mukaista on uhrata vapautta, jos se lisää turvallisuutta. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas miehistä.

Maahanmuutto EU-maista Sveitsiin tietysti voi olla sveitsiläisille hyödyllistä. (Paino sanalla ”voi”.) Maahanmuutto esimerkiksi polkee palkkatasoa, minkä seurauksena yritysten toiminta on edullisempaa ja tuotteiden ja palvelujen hinta laskee. Stubb ja Tuomioja saattaisivat olla oikeassa siitä, että maahanmuutto EU-maista on Sveitsin etu, mikäli maailmassa ei olisi mitään muuta totuutta kuin kapitalistinen tehokkuus ja kaikki arvostaisivat juuri sitä yli kaiken.

Näin ei tietenkään ole, vaan pelkän tehokkuuden ja taloudellisen hyödyn lisäksi on olemassa lukemattoman monia muita asioita, joita ihmiset arvostavat tai ovat arvostamatta. Jos sveitsiläinen arvostaa enemmän esimerkiksi ekologisuutta ja kotimaisuutta kuin taloudellista tehokkuutta ja EU:n yhteisiä tavoitteita, on hänen etunsa mukaista rajoittaa EU-maista tulevaa maahanmuuttoa, vaikka se tarkoittaisikin korkeampaa tuotteiden hintaa.

Ero eurostokulttuurin ja sveitsiläisen suoran demokratian kulttuurin välillä on se, että Euroopassa poliitikot ovat tottuneet päättämään asioista kuuntelematta kansaa. Sveitsissä valta sen sijaan on suoraan kansalla. Vain sveitsiläiset voivat sanoa, mikä on sveitsiläisten edun mukaista. Tätä etua eivät voi tulla sanelemaan ulkomaalaiset poliitikot tai EU. Sveitsiläisten etu on tasan se, minkä sveitsiläiset sanovat olevan heidän etunsa. Myös Suomeen tarvitaan suora demokratia, jotta myös meillä toteutuisi suomalaisten etu, eikä Suomen poliitikkojen etu.