Nuuskakielto on typerä ja turha laki, joka tulee kumota

Nuuskan myyntikielto on typerä ja turha laki. Jokainen, joka tahtoo käyttää nuuskaa, saa sitä nykyään helposti ja vaivatta käsiinsä, vaikka poliitikot koittavat esittää, että nuuskan myyminen olisi kiellettyä Suomessa. Kysymyksessä on siis taas vaihteeksi laki, jota ei voi valvoa, joka ei vaikuta positiivisesti mihinkään ja josta ei ole mitään hyötyä. Tällaisia lakeja ei tulisi alunperinkään olla olemassa.

Sen sijaan, että nuuskakiellosta olisi jotain hyötyä, siitä on valtavasti haittaa. Kieltolain ansiosta Suomi ei saa senttiäkään veroja nuuskan myymisestä, vaan rahat kannetaan suoraan ulkomaille. Kieltolaki myös synnyttää hyvän bisneksen trokaajille, jotka voivat hakea nuuskat ulkomailta ja myydä ne hyvällä katteella Suomessa. Suurin piirtein ainoa laillinen toimija, joka hyötyy nuuskakiellosta, on Viking Line, jolle nuuskakielto ohjaa valtavasti asiakkaita ja kansalaisten masseja.

Ilman nuuskaa Suomi ei olisi voittanut vuonna -95. Never forget!

Ilman nuuskaa Suomi ei olisi voittanut vuonna -95. Never forget!

Puhtaan taloudellisen vahingollisuutensa vuoksi nuuskakielto on myös moraalisesti kyseenalainen. Nuuskakielto edustaa poliitikkojen ajatusmallia, että poliitikoilla olisi muka kykyä, osaamista tai oikeutta määrätä, mitä kansalaiset tekevät omalla kehollaan. Oikeasti poliitikoilla ei tietenkään ole mitään asiantuntemusta tai osaamista tällaisten päätöksien tekemiseksi – ja vaikka jollakin heistä jonkun sattuman kautta sattuisi olemaan tietoa ja taitoa, ei hänellä siltikään olisi mitään oikeutta sanoa kenellekään, mitä he omaan ruumiiseensa tunkevat. Liberaalin demokratian lähtökohtana tulee olla, että tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita muita. Nuuskan survominen huuleen taas vahingoittaa ympäristöä ja muita ihmisiä jopa vähemmän kuin tupakan polttaminen tai musiikin kuuntelu kovalla.

Nuuskakielto tulee kumota ja nuuskan myynti vapauttaa. Sanoohan sen jo terve järkikin, että jos laki ei toimi ja sen ainoa vaikutus on kanavoida rahaa suuryrityksille ja ulkomaille, se laki tulee kumota.

Eiku vitura, määhän unohin, että poliitikkojen tietoinen tarkoitus on kanavoida rahaa suuryrityksille ja ulkomaille. My bad.

Kannabiksen kieltolaki tappaa

Kannabiksen kieltolakia puolustellaan usein vetoamalla kannabiksen haittoihin ikään kuin dekriminalisoinnin tai laillistamisen kannattajat eivät olisi niistä tietoisia. Todellisuudessa asia on täysin päinvastainen. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi kannabis tulee laillistaa, ovat nimenomaan päihteiden aiheuttamat haitat.

Tarinat kannabiksen tai muiden päihteiden ongelmakäyttäjistä ovat tapahtuneet nykyisen päihdepolitiikan aikana. Nykyinen päihdepolitiikka ei siis ole estänyt niitä. Ihmisistä on tullut ongelmakäyttäjiä siitä huolimatta, että kannabista on rikollista käyttää, tuottaa ja omistaa. Kieltolaki ei estä ihmisiä käyttämästä kannabista siitä huolimatta, että sitä valvotaan jopa ihmisoikeuksia loukkaavilla toimenpiteillä.

Kieltolaki ei ole halpa. Nykyinen politiikka maksaa valtiolle ja kunnille, eli veronmaksajille, suoraan 228 miljoonaa euroa. Suorien kulujen lisäksi sosiaaliset ja terveydelliset haitat maksoivat 550-1 210 miljoonaa. Ja tämä on siis nykyisellä politiikalla.

Monet Euroopan maat, kuten esimerkiksi Portugali ja Tsekki, ovat purkaneet kieltolakejaan onnistuneesti. Kieltolain purkamisen jälkeen päihteiden aiheuttamat terveydelliset haitat ja kustannukset yhteiskunnalle ovat laskeneet ja veronmaksajien rahat ovat säästyneet. Kieltolain purkaminen toimii.

Kieltolaki sen sijaan on kallis ja tehoton järjestelmä, joka aiheuttaa terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Se estää apua tarvitsevien auttamisen ja maksaa miljoonia. Pahimmillaan kieltolaki tappaa.

Kieltolaki tekee kannabiksesta vaarallista

Yksi kieltolain seuraus on käytettyjen päihteiden muuttuminen huomattavasti vaarallisemmaksi kuin mitä ne muutoin olisivat. Ilmiö on tuttu alkoholin kieltolain ajalta. Kieltolain aikana juopot alkoivat tenuttaa lasolia ja denaturoituja alkoholeja. Nämä aiheuttivat huomattavasti enemmän vahinkoa kuin alkoholi koskaan. Kannabiksen kieltolain kohdalla sama ilmiö toistuu. Kielletty kannabis synnyttää kysyntää erilaisille korvikepäihteille, kuten synteettisille kannabiskorvikkeille.

Kannabis ei tapa, mutta korvikepäihteet tappavat.

Kannabis ei tapa, mutta korvikepäihteet tappavat.

Kun kannabis on laitonta, ihmiset alkavat käyttää enemmän vaihtoehtoisia päihteitä, kuten erilaisia kemikaaleja, jotka jäljittelevät kannabiksen vaikutusta. Nämä kemikaalit ovat sellaisia, joita lainsäätäjä ei joko pysty tai ole ehtinyt tehdä laittomiksi, ja niitä syntyy koko ajan lisää. Ainoa syy, miksi ne ovat olemassa, on se, että kannabis on laitonta.

Synteettiset korvikepäihteet ovat huomattavasti vaarallisempia kuin kannabis. Siinä missä kannabis on suhteellisen mieto ja turvallinen päihde, synteettiset kannabiksen korvikkeet ovat suoranaista myrkkyä. Ylilääkäri Ulrich Tacken mukaan synteettisten tuotteiden vaara aiheuttaa psykoosia on paljon suurempi kuin marijuanalla. Synteettiset aineet voivat aiheuttaa harhaluuloja ja sekavuutta. Pahimmillaan synteettinen korvike saattaa tappaa ensimmäisellä käyttökerralla.

Sen lisäksi, että kieltolaki synnyttää markkinat vaarallisille korvikepäihteille, se myös heikentää tavallisen kannabiksen laatua. Pimeillä markkinoilla kannabiksen laatua ei nimittäin tarvitse valvoa lainkaan. Katukauppiaat saattavat lisätä kannabikseen esimerkiksi lakkaa, jotta aineen paino kasvaisi aineen turvallisuuden kustannuksella. Lisätty lakka puolestaan tekee tavallisestakin kannabiksesta vaarallista.

Kieltolaki ei tarkoita, että markkinoita ei olisi. Se tarkoittaa, että markkinat ovat villi länsi, jossa kaikki käy ja jota kukaan ei valvo. Mikäli kannabis olisi laillista, voitaisiin myyjiltä edellyttää tiettyä laatutasoa ja käyttäjät saisivat aina turvallisinta mahdollista kannabista.

Kieltolaki luo sosiaalisia ongelmia

Yksi kieltolain ikävimmistä haittavaikutuksista on sen syrjäyttävä vaikutus, joka kohdistuu etenkin elämänsä alussa oleviin nuoriin. Mikäli nuori jää kiinni kannabiksen polttamisesta, hän saattaa menettää esimerkiksi opiskelupaikkansa. Toinen opiskelupaikka puolestaan saattaa jäädä kokonaan saamatta kannabistuomion vuoksi.

Tuomio saattaa myös estää henkilöä työllistymästä. Tohtori Jussi Perälän mukaan monet työnantajat tekevät henkilöstöä palkatessaan erilaisia epävirallisia selvityksiä. Poliisin ei tulisi virallisesti kertoa näissä kyselyissä mahdollisesta huumausainemerkinnästä, mutta Perälän mukaan käytännössä asiasta kerrotaan helposti. Vaikka henkilö olisi lopettanut kannabiksen käytön, voi häneltä jäädä työpaikka sen vuoksi saamatta.

Kieltolain syrjäyttävä vaikutus myös estää muuta normaalia yhteiskunnallista toimintaa ja voi vahingoittaa vakavasti jopa perhe- ja sukulaissuhteita. Huumausainetuomio voi esimerkiksi tarkoittaa armeijan lykkääntymistä tai sitä, että nuori ei saa hankittua ajokorttia. Huumausainemerkintä voi myös vaikuttaa isän ja lapsen väliseen oikeudelliseen suhteeseen.

Yksikään näistä ongelmista ei ole sellainen, joka liittyisi itse kannabikseen. Kaikki niistä ovat seurausta pelkästään kieltolaista. Ne ovat siis keinotekoisia, lainsäätäjien itse aiheuttamia ongelmia, joille ei ole mitään pohjaa.

Yhteiskunnan logiikka on tässä asiassa järjetöntä. Koska kannabis on haitallista ja syrjäyttää ihmisiä, viranomaiset varmistavat, että kannabiksen käyttämisestä kiinni jäänyt ihminen varmasti syrjäytyy. Kieltolaki on rakennettu sysäämään ihmisiä ulos yhteiskunnasta.

Kumpi syrjäyttää enemmän, kannabis vai vankila?

Kumpi syrjäyttää enemmän, kannabis vai vankila?

Kieltolaki estää ongelmien hoitamisen

Sen lisäksi, että kieltolaki lisää ongelmia, se myös estää jo olemassaolevien ongelmien ratkaisemisen. Jos henkilö kuuluu siihen vähemmistöön, jolle kannabiksen käytöstä aiheutuu ongelmia, hänen kynnyksensä hakea apua on korkea, koska avun saamisen ohessa tai sen sijasta ongelmakäyttäjä saa sakkoa tai jopa vankilaa. Kannabiksen kriminalisointi luo avun tarvitsijoille uhan sen sijaan, että heitä toivotettaisiin hakemaan apua.

Pelko rikosoikeudellisista seuraamuksista aiheuttaa sen, että monet eivät hae apua. Tämän seurauksena monet hoidettavissa olevat ongelmat jäävät hoitamatta ja aikaisessa vaiheessa helposti katkaistavissa oleva ongelmakierre jää katkaisematta. Laillistamisen ansiosta ongelmakäyttäjät saisivat helpommin ja aikaisemmassa vaiheessa apua. Tämä vähentää sekä ongelmia että niiden kuluja yhteiskunnalle.

On kiistämätön fakta, että lähellekään kaikki kannabiksen käyttäjät eivät ole ongelmakäyttäjiä. Monet kannabiksen käyttäjät elävät tuottavan ja menestyksekkään elämän, kuten esimerkiksi fyysikko Carl Sagan tai näyttelijä Jennifer Aniston. Kieltolaki kuitenkin tarkoittaa, että viranomaisten resursseja tuhlataan myös näiden harmittomien tai jopa tuottavien henkilöiden jahtaamiseen.

Kannabiksen ollessa laillista resursseja ei tarvitse kohdentaa lainkaan henkilöihin, joille kannabis ei muodosta mitään ongelmaa. Kaikki resurssit voidaan kohdistaa sinne, missä niitä todellisuudessa tarvitaan, eli ongelmakäyttäjiin. Jokaisella viattoman perjantaipössyttelijän vainoamiseen, tuomitsemiseen ja vangitsemiseen käytetyllä sentillä voitaisiin korjata ongelmia.

Kieltolaki myös tarkoittaa, että kaikki ongelmat jäävät yhteiskunnan maksettavaksi sen sijaan, että käyttäjät itse maksaisivat hoitonsa. Laillistamalla ja verottamalla kannabista voitaisiin aineesta saada tuloja, joilla huolehtia kannabiksen haittavaikutuksista. Tämä sama logiikka pätee myös alkoholin ja tupakan kanssa. Mikäli kannabista ei veroteta, kulut maksaa yhteiskunta. Jos kannabista verotetaan, kannabiksen käyttäjät itse maksavat potentiaalisia kuluja yhteiskunnalle.

Fyysikko Carl Sagan käytti kannabista ja puhui sen puolesta.

Fyysikko Carl Sagan käytti kannabista ja puhui sen puolesta.

Kieltolaki on tyhmää

Selkein ja yksinkertaisin pointti kieltolakia vastaan on se, että kieltolaki ei toimi. Siitä hyötyvät käytännössä ainoastaan rikolliset, salakuljettajat ja huumekauppaa harjoittavat poliisit. Kaikille muille kieltolaki on vahingoksi, oli kannabiksen käyttäjä tai ei.

Albert Einsteinin mukaan tyhmyyden määritelmä on yrittää samaa asiaa yhä uudelleen ja odottaa erilaisia lopputuloksia. Kieltolakia on yritetty kohta 50 vuotta, mutta kannabiksen käyttö on vain lisääntynyt. Saman politiikan jatkaminen toiset 50 vuotta ei tule muuttamaan tätä mihinkään suuntaan. Huumeiden aiheuttamat ongelmat meillä jo on, mutta me emme tarvitse niiden lisäksi enää kieltolain aiheuttamia ongelmia.

Kansalaisaloite.fi:ssä on avautunut juuri kannabiksen dekriminalisointia vaativa kansalaisaloitekeräys. Tämän allekirjoittaminen on jokaiselle järkevää, sillä kieltolaki ei auta ketään, mutta vahingoittaa monia.

Huumeissa on tulevaisuus

Kieltolait ovat keskimäärin yhtä fiksu idea kuin työntää peräsuoleensa porkkana ja toivoa, että se muuttuu kullaksi. Kieltolait ovat kaksiteräinen miekka, joka on survottu suoraan yhteiskunnan rintakehään ja käännetty pari kertaa. Ensinnäkin kieltolakien ylläpitäminen ja valvominen maksaa valtavasti rahaa, joka on pois kaikesta muusta, kuten terveydenhuollosta tai koulutuksesta. Toiseksi kieltolait vahingoittavat taloudellisesti hyödyllistä tuottavaa toimintaa joko nostamalla sen riskit kattoon tai jopa suoraan estämällä sen. Kieltolait ovat siis yleisesti surkea juttu.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteisiin kuuluu, että asiat ovat lähtökohtaisesti vapaita ja laillisia. Asia voi olla laiton ainoastaan, mikäli se on erikseen lailla kriminalisoitu. Tämä kriminalisointi ei ole myöskään hyväksyttävää pelkästään siksi, että se voidaan säätää lailla, vaan lisäksi on otettava huomioon perusoikeudet ja -vapaudet sekä kieltolain taloudelliset seuraukset. Laki ei ole hyväksyttävä vain, koska se on laki. Kieltolaki vaatii poikkeuksetta erittäin vahvat juridiset ja taloudelliset perustelut, että voidaan edes harkita, voiko kieltolaki olla hyväksyttävä. Sanomattakin selvää, että suuri osa kieltolaeista ei täytä näitä perusoikeudellisia, oikeusvaltiollisia tai taloudellisia kriteerejä.

Kaikista tunnetuin esimerkki kieltolaista lienee nykyinen huumepolitiikka. Nykyisessä huumepolitiikassa kaikki päihteet ovat absoluuttisen kriminalisoituja ja kiellettyjä muutamia valtioiden ja ylikansallisten megakorporaatioiden jakamia vaihtoehtoja lukuunottamatta. Täydellisestä kiellosta ja jopa ihmisoikeussopimusten vastaisista pakkotoimista huolimatta huumeiden kysyntä on kasvussa ja saatavuus on helppoa. Nykyinen kieltolaki ei selkeästikään siis saavuta edes sen omia tavoitteita.

Suomen nykyinen huumausainepolitiikka on niin typerää, että oksat pois, mutta onneksi meillä on Euroopan unionin sisältä paljon parempiakin, empiirisesti toimiviksi todistettuja huumausainepolitiikan malleja. Parempiakin vaihtoehtoja on. Dekriminalisoimalla huumeet ja laillistamalla kannabis Suomi säästää ja tienaa miljoonia verovaroissa, vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, luo Suomeen uutta työllisyyttä sekä teollisuutta ja yleisesti ottaen onnistuu kaikilla tavoilla paremmin kuin Suomen nykyinen huumepolitiikka, joka perustuu lähinnä pään hakkaamiseen puuhun, kunnes puu antaa periksi.

Nykyinen huumausainepolitiikka on kallista ja vahingollista

Nykyisen täyskieltoon ja rankaisemiseen perustuvan huumepolitiikan hinta valtiolle oli THL:n raportin Huumetilanne Suomessa 2011 mukaan vuonna 2009 noin 128 miljoonaa vuodessa. Lisäksi nykyisestä huumepolitiikasta syntyi kunnille maksettavaksi noin 133,5 miljoonaa euroa, josta valtion maksamaa osuutta oli 33,4 miljoonaa. Yhteensä nykyinen huumepolitiikka maksoi valtiolle ja kunnille suoraan noin 228 miljoonaa, eli ihan perkeleesti. Sillä rahalla rakentaisi runsaat 7 lastensairaalaa joka vuosi.

Huumepolitiikan suorien kustannusten lisäksi huumepolitiikasta seuraa välillisiä kustannuksia, kuten sosiaalista ja terveydellistä haittaa. Näiden kustannusten hinnaksi THL:n raportissa arvioidaan 550 – 1 210 miljoonaa euroa., eli puhutaan miljardiluokasta. Kustannukset johtuvat esimerkiksi rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä huumeiden aiheuttamista haitoista, kuten sukupuolitautien tarttuminen tai yliannostukset.

Michael Phelpsin elämä meni huumeiden vuoksi pilalle. Tai siis ei mennyt.

Michael Phelpsin elämä meni huumeiden vuoksi pilalle. Tai siis ei mennyt.

Portugalissa huumeiden käyttö ja hallussapito dekriminalisoitiin vuonna 2001. Dekriminalisoinnissa huumeiden käyttäjät alettiin nähdä ennemmin ihmisinä, jotka kaipaavat apua kuin rikollisina. Dekriminalisointi perustui sen myöntämiselle, että maailma ei ole huumevapaa, minkä vuoksi huumeiden aiheuttamat vahingot yhteiskunnalle tulee minimoida sen sijaan, että itse asian olemassaolo yritetään kieltää. Raporttien ja tutkimuksien mukaan dekriminalisointi vähensi huumeiden aiheuttamia haittoja yhteiskunnalle. Huumeriippuvaisten määrä laski 50%, huumeiden käyttäjien määrä laski ja huumeista johtuvien sukupuolitautitartuntojen ja yliannostusten määrä romahti. Dekriminalisointi siis toimi.

Koska huumausaine ei itsessään ollut enää rikos, eivät huumeiden käyttäjät enää syrjäytyneet yhteiskunnasta rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. Dekriminalisointi auttoi myös siten, että päihteiden ongelmakäyttäjät uskalsivat hakea apua helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa, mikä luonnollisesti vähensi huumeiden aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Dekriminalisointi toimi, koska se keskittyi auttamiseen ja haittojen vähentämiseen, ei rankaisemiseen ja oletukseen, että asia katoaa, kun sen siivoaa maton alle tai vankilaan.

Portugalin kokemukset huumeiden dekriminalisoinnista ja haittojen vähentämiseen pyrkivästä huumepolitiikasta ovat todistetusti toimineet. Mikäli Suomen poliitikot olisivat fiksuja, he ottaisivat kokemuksista vaarin ja alkaisivat toteuttaa dekriminalisointipolitiikkaa myös Suomessa. Koska empiiristen kokemuksien perusteella dekriminalisointi vähentää huumeiden sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, voitaisiin sillä saada myös Suomessa aikaiseksi miljoonien säästöt.

Kannabis lisää turismia ja tuo verotuloja

Suorien säästöjen lisäksi päihteillä voidaan myös tienata. Alankomaille laillinen kannabis on rahasampo. Alankomaat saavat arviolta 400 miljoonaa euroa verovaroja kannabiksen laillisesta myynnistä. Suorien verotulojen lisäksi kannabis on Alankomaille valtava matkailuvaltti ja Alankomaissa vieraileekin vuosittain miljoonia turisteja testaamassa paikallisia kannabiskahviloita, vierailemassa museoissa ja käyttämässä paikallisia palveluja.

Miljoonat käyvät vuosittain Amsterdamissa, eikä kannabiskulttuuri haittaa.

Miljoonat käyvät vuosittain Amsterdamissa, eikä kannabiskulttuuri haittaa.

Alankomaissa asuu noin 16,79 miljoonaa ihmistä. Suomessa taas noin 5,4 miljoonaa. Jos oletetaan, että Suomi saisi kokoon suhteutettuna kannabiksesta suurin piirtein saman verran verotuloja kuin Alankomaat, olisi se noin 129 miljoonaa euroa joka vuosi. Suorien verotulojen lisäksi myös Suomi saisi nauttia laillisen kannabiksen myötä suuremmasta määrästä turisteja ja heidän tuomaansa rahaa. Kysymys ei siis ole mistään pikkusummista, vaan kymmenistä tai jopa sadoista miljoonista.

Kannabista harrastavat keskimäärin enemmän nuoret kuin vanhat, joten kannabiksen laillistaminen vähentäisi suoraan nuorison syrjäytymistä sekä nuorisotyöttömyyttä. Käytännössä kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että ne ihmiset, jotka ennen olivat työttömiä hippejä, ovatkin yhdellä pienellä muutoksella tuottavia puutarhureita, kauppiaita ja veronmaksajia. Sen sijaan, että viihdekannabiksesta seuraisi yksinomaan haittaa julkiselle taloudelle, siitä voitaisiin saada myös hyötyä.

Kieltolaki vahingoittaa teollisuutta

Hamppu ei ole vain päihde, vaan myös erittäin monikäyttöinen ja käyttökelpoinen raaka-aine monelle eri teollisuudenalalle. Sen avulla voidaan tuottaa muun muassa erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten kestäviä ja kevyitä betoneja, biopolttoainetta sekä öljyjä. Materiaalien lisäksi hampusta on mahdollista saada elintarvikkeita ja lääkeaineita. Suomella on myös pienimuotoinen kilpailuetu teollisen kannabiksen käytössä. Suomessa kehitetty Finola-lajike on lisäksi niitä harvoja kannabislajikkeita, joiden kasvattaminen saa EU:lta tukea.

Kieltolaki vahingoittaa myös yleishyödyllisen teollisuushampun viljelyä ja käyttöä, koska sama kasvi katsotaan myös huumeeksi. Keiteleläisen hampunkasvattaja Timo Haaran tapaus on hyvä esimerkki tästä. Poliisi epäili Haaraa törkeästä huumausainerikoksesta ja hävitti Haaralta kaikkiaan 1,7 hehtaaria kannabiskasveja. Koska Haaran kasvattama hamppu oli huumausaineeksi soveltumatonta kuituhamppua, syyttäjä katsoi, että Haara ei ole syyllistynyt rikokseen. Haara ei kuitenkaan saanut korvauksia poliisien tuhoamista hamppupelloista ja vuosia kestänyt juridinen prosessi esti ja hankaloitti häntä harjoittamasta elinkeinoaan.

Miehen elinkeino tuhottiin, mutta korvauksia ei annettu. Kiitos, Suomi!

Timo Haaran elinkeino tuhottiin, mutta korvauksia ei tule. Kiitos, Suomi!

Virkavalta siis tuhosi maanviljelijältä täysin laillisen elinkeinon, mutta maanviljelijällä ei ole lainkaan realistisia mahdollisuuksia saada korvauksia viranomaisten toiminnasta. Kannabiksen kieltolaki asettaa teollisuushampun kasvattajat vaaraan menettää toimeentulonsa, mikä tekee teollisuushampun kasvattamisesta vähemmän houkuttelevaa ja lisää kohtuuttomasti siihen liittyviä riskejä. Kannabiksen kieltolaki aiheuttaa suoraa vahinkoa Suomen teollisuudelle, maanviljelylle ja työllisyydelle.

Mikäli kannabis rohkeasti laillistettaisiin, kenenkään ei tarvitsisi enää pelätä sitä, että viranomainen tulkitsee hänen lailliset kasvinsa huumeiksi ja tulee kitkemään ne ilman mahdollisuutta vahingonkorvaukseen. Kun tästä kohtuuttomasta uhasta ja haitasta päästään eroon, sekä teollisuushampun että lääkekannabiksen kasvattaminen muuttuu kannattavaksi ja sitä aletaan tehdä Suomessa enemmän. Teollisuuden materiaalit ja lääkkeet ovat erittäin hyviä vientituotteita, eikä niistä ole haittaa kotimaassakaan. Kannabiksen laillistaminen on jees teollisuuden, työllisyyden ja viennin kannalta.

Kannabis lailliseksi ja huumeet dekriminalisoiduksi

Nykyinen kieltopolitiikka tulee siis kalliiksi useammalla tavalla. Se vahingoittaa suoraan ihmisiä syrjäyttämällä nuoria ja estämällä huumeongelmaisten hakeutumisen hoitoon pelottelemalla rangaistuksella ja lisäkärsimyksellä. Tämän lisäksi pelkkä kieltolakien valvonta maksaa yhteiskunnalle satoja miljoonia joka vuosi. Kieltolakien ansiosta Suomi ei voi hyödyntää täysimääräisesti sille annettuja kansainvälisiä etuja, sen rikasta ja elinvoimaista maaperää tai kotimaista osaamista. Suomen huumepolitiikka on yksipuolisesti haitallista.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteiden mukaan todistustaakka on alunperin kieltäjällä. Oikeusvaltiossa ei saa olla uhrittomia rikoksia. Jostain syystä päihteiden ja kannabiksen kanssa todistustaakka on kääntynyt päälaelleen ja vapauden puolustajat joutuvat perustelemaan, miksi asian muka pitäisi olla laillista. Oikeasti asia on nimenomaan täysin päinvastoin ja todistustaakka on niillä, jotka tahtovat kieltää, rajoittaa ja vangita.

Rennompi huumepolitiikka toimii.

Rennompi huumepolitiikka toimii.

Kaikista typerintä kieltolaissa on, että sen oletetaan olevan perusteltu status quo ja jopa osa suomalaista kulttuuria. Todellisuudessa asia ei ole näin. Kieltolaki on suhteellisen nuori ilmiö, jota ei hyväksytty rationaalisella harkinnalla. Esimerkiksi huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi asetustasolla vasta 1966 ja lakitasolla vasta 1972. Alunperin hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rikokseksi, mutta suuressa valiokunnassa äänet menivät tasan ja eduskuntaryhmät seurasivat äänestyksessä tapansa mukaan suuren valiokunnan kantaa. Käytännössä huumeiden rangaistavuudesta päätti siis arpa. Huumeiden käyttö on rikollista siis sen vuoksi, että kävi huono tuuri, ei sen takia, että asiaa olisi pohdittu kovin syvällisesti.

Kannabiksen laillistaminen ja huumeiden dekriminalisointi säästävät valtavasti ja tuovat meille verovaroja. Huumepolitiikan järkevöittäminen vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, kuolemia ja tauteja. Yksinkertaisilla muutoksilla voidaan sekä auttaa huumeongelmaisia, ehkäistä nuorten syrjäytymistä että parantaa talouttamme. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kieltolakiin tai tuhota omaa kilpailukykyämme ja teollisuuttamme entisestään. Kieltolaki on typerä ja vahingollinen ja siitä tulee hankkiutua eroon.

Kannabiksen laillistaminen suojelee lapsia

Uuden tutkimuksen mukaan säännöllinen kannabiksen käyttö alle 18-vuotiaana pienentää älykkyysosamäärää. Saman tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö on kuitenkin turvallista yli 18-vuotiaalle. Sinällään tutkimuksen ei pitäisi yllättää ketään, sillä kehittyvien aivojen huumaaminen on kaikella maalaisjärjellä tyhmää, mutta toisaalta kannabiksella ei ole huomattu olevan juurikaan muuta haittaa aikuisille kuin se, että tekee mieli syödä suklaakakkua, vaikka lähi-Lidl on jo mennyt kiinni. Käytännössä tämä uusi tutkimus tukee siis suoraan kannabiksen laillistamista ajavien tahojen teesejä ja todistaa yhden heidän olennaisimmista pointeistaan; kannabis tulee laillistaa, jotta sitä voidaan kontrolloida yhteiskunnallisesti ja lapsia voidan suojella siltä.

Laillistaminen ei tarkoita sitä, että kannabiksen saatavuus muuttuisi vapaaksi. Päinvastoin: kannabiksen saatavuus on tällä hetkellä täysin vapaata ja laillistamalla kannabis otettaisiin juridisen kontrollin alaiseksi. Alkoholi on Suomessa laillista, mutta sitä ei tarjota vapaasti kaikille, vaan sen saatavuutta säännellään tiukasti valtiomonopolein, verotuksin, kaavoituspäätöksin ja saatavuuden rajoittamisella nuorille. Laittomia asioita julkinen valta ei taas voi kontrolloida juuri mitenkään. Sen keinot rajoittuvat puhtaasti rankaisemiseen, mikä on yksi olennaisista syistä, miksi kieltolaki ei toiminut alkoholinkaan kohdalla.

Kun kannabis on laitonta, mikään taho ei valvo tai säätele sen markkinoita edes teoriassa. Kyse on villistä lännestä, jossa mikään muu sääntö ei päde kuin se, että kannabiskaupan tulee tapahtua viranomaisilta salassa. Kannabiksen myyminen täysikäiselle on samalla tavalla kielettyä kuin aineen myyminen alaikäiselle. Se, myydäänkö ainetta täysikäiselle vai alaikäiselle on yhdentekevää kannabiksen ollessa laitonta, sillä molemmissa tapauksissa suoritetaan rikos joka tapauksessa. Laittomalle myyjälle on taloudellisesti ja juridisesti ihan sama, kenelle hän kannabista myy, oli ostajana sitten yläasteikäinen napero tai täysi-ikäinen, omasta ruumiistaan päättävä aikuinen.

Lailliselle myyjälle asia ei olisi yhdentekevää, vaan laillistetun myyjän tulisi miettiä elinkeinoaan ja sitä, että hän ei riko hänelle asetettuja sääntöjä. Laillinen bisnes joutuu noudattamaan lakia, laiton bisnes ei. Kyse on siis samasta asiasta kuin minkä vuoksi Alkoissa tarkistetaan ostajan ikä. Jos kannabiksen jakelu olisi laillista ja siten valtion kontrollissa, tulisi myyjien varmistua siitä, että he eivät jakele kannabista alaikäisille, eli sille osalle väestöstä, jolle kannabis on haitallista.

Tutkimukset, kyselyt ja tilastot ovat osoittaneet, että kannabiksen kriminalisointi ei vähennä aineen saatavuutta tai sen kysyntää. Nuoret saavat kannabista haltuunsa jopa helpommin kuin alkoholia, sillä mikään laki tai viranomainen ei valvo kannabiskauppaa. Itse asiassa kannabiksen laittomuus jopa kannustaa aineen myymiseen, koska ollessaan laitonta kannabiksen hinta nousee paljon sen todellista arvoa korkeammaksi. Laittoman kannabiksen grammahinta voi liikkua samoissa lukemissa kuin kullan grammahinta, mutta toisin kuin kulta, kannabis kasvaa pusikossa. Koska kannabis on laitonta, sitä kannattaa myydä.

Kannabiksen laillistaminen myös mahdollistaisi kannabiksen laadun kontrollin, eli jälleen suora vertaus siihen, miksi viina on laillista. Jos Tenu-Taneli menee ostamaan pullon viinaa pimeältä trokarilta, hänellä ei ole mitään keinoa varmistua aineen turvallisuudesta, vaan on hyvin mahdollista, että hyvän kännin lisäksi hän tulee sokeaksi tai kuolee. Sama kannabiksen kanssa, paitsi toki pahimmillaankaan siitä ei sokeudu tai kuole. Katukaupassa kannabikseen saatetaan lisätä painon kasvattamiseksi esimerkiksi hiuslakkaa tai muuta helposti hankittavaa, mutta esimerkiksi keuhkoille haitallista ainetta. Käytännössä monet kannabiksen terveyshaitoista johtuvat suoraan kannabiksen laittomuudesta ja noita haittoja voitaisiin minimoida, mikäli rankaisemisen sijasta lainsäädännössä pyrittäisiin turvallisuuteen.

Eräät kannabiksen olennaisimmat vaikuttavat aineet ovat THC ja CBD. THC on se osa, joka aiheuttaa ns. pilven. CBD puolestaan sisältää antipsykoottisia ominaisuuksia ja kontrolloi THC:tä siten, että se ei ”mene yli”. Jos kannabiksessa on runsaasti THC:tä, mutta ei juuri lainkaan CBD:tä, voi siitä seurata herkemmille ihmisille henkisiä ongelmia. Jos valtio laillistaisi kannabiksen, se voisi kontrolloida aineen kannabinoiditasoja ja varmistaa käyttäjien turvallisuuden. Kun kannabis on laitonta, kasvissa voi olla mitä aineita tahansa, eikä mikään taho valvo sen laatua. Koska kannabis on joka tapauksessa osa päihdekulttuuriamme, halusimme tai emme ja oli se laillista tai ei, olisi ehdottoman järkevää pyrkiä haittojen minimointiin moraalisen hysterian sijasta.

Päättäjät, jotka tahtovat pitää kannabiksen laittomana, todennäköisesti ajattelevat hyvää. Tosiasiallisesti kieltolaista kuitenkin aiheutuu yksipuolisesti haittoja. Koska kannabis on tutkitusti haitallista alaikäisille ja koska kannabista joka tapauksessa käytetään riippumatta sen laillisuudesta, olisi yhteiskunnan ja ennen kaikkea lapsien kannalta järkevintä, että valtio ottaisi kannabiksen kontrolliinsa nykyisten täysin vapaiden, villien ja hallitsemattomien rikollisten markkinoiden sijasta.