Nuuskakielto on typerä ja turha laki, joka tulee kumota

Nuuskan myyntikielto on typerä ja turha laki. Jokainen, joka tahtoo käyttää nuuskaa, saa sitä nykyään helposti ja vaivatta käsiinsä, vaikka poliitikot koittavat esittää, että nuuskan myyminen olisi kiellettyä Suomessa. Kysymyksessä on siis taas vaihteeksi laki, jota ei voi valvoa, joka ei vaikuta positiivisesti mihinkään ja josta ei ole mitään hyötyä. Tällaisia lakeja ei tulisi alunperinkään olla olemassa.

Sen sijaan, että nuuskakiellosta olisi jotain hyötyä, siitä on valtavasti haittaa. Kieltolain ansiosta Suomi ei saa senttiäkään veroja nuuskan myymisestä, vaan rahat kannetaan suoraan ulkomaille. Kieltolaki myös synnyttää hyvän bisneksen trokaajille, jotka voivat hakea nuuskat ulkomailta ja myydä ne hyvällä katteella Suomessa. Suurin piirtein ainoa laillinen toimija, joka hyötyy nuuskakiellosta, on Viking Line, jolle nuuskakielto ohjaa valtavasti asiakkaita ja kansalaisten masseja.

Ilman nuuskaa Suomi ei olisi voittanut vuonna -95. Never forget!

Ilman nuuskaa Suomi ei olisi voittanut vuonna -95. Never forget!

Puhtaan taloudellisen vahingollisuutensa vuoksi nuuskakielto on myös moraalisesti kyseenalainen. Nuuskakielto edustaa poliitikkojen ajatusmallia, että poliitikoilla olisi muka kykyä, osaamista tai oikeutta määrätä, mitä kansalaiset tekevät omalla kehollaan. Oikeasti poliitikoilla ei tietenkään ole mitään asiantuntemusta tai osaamista tällaisten päätöksien tekemiseksi – ja vaikka jollakin heistä jonkun sattuman kautta sattuisi olemaan tietoa ja taitoa, ei hänellä siltikään olisi mitään oikeutta sanoa kenellekään, mitä he omaan ruumiiseensa tunkevat. Liberaalin demokratian lähtökohtana tulee olla, että tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita muita. Nuuskan survominen huuleen taas vahingoittaa ympäristöä ja muita ihmisiä jopa vähemmän kuin tupakan polttaminen tai musiikin kuuntelu kovalla.

Nuuskakielto tulee kumota ja nuuskan myynti vapauttaa. Sanoohan sen jo terve järkikin, että jos laki ei toimi ja sen ainoa vaikutus on kanavoida rahaa suuryrityksille ja ulkomaille, se laki tulee kumota.

Eiku vitura, määhän unohin, että poliitikkojen tietoinen tarkoitus on kanavoida rahaa suuryrityksille ja ulkomaille. My bad.

Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita kieltolakia

Keskustan eduskuntavaaliehdokas Pekka Puska kertoo, että keskioluen kieltolakia ei ole poistettu Keskustan ohjelmasta, vaan Keskusta vaan miettii, mikä olisi ovelin kikka saada ujutettua kieltolaki mukaan politiikkaan. Puskan mukaan alkoholi tappaa meidät kaikki ja koko suomalainen kansa tulee kuolemaan sukupuuttoon, koska äijät juovat Olvia saunakaljana. (Citation needed.)

Todellisuudessa suomalaiset eivät kuitenkaan ole mitään rapajuoppoja, vaan täällä juodaan saman verran kuin Euroopassa muutenkin. Myöskään humalahakuinen juominen ei ole Suomessa mitenkään erityislaatuisella tasolla muuhun Eurooppaan nähden, eivätkä suomalaiset kärsi alkoholin haitoista sen enempää kuin muutkaan eurooppalaiset. Tämän lisäksi kansamme on sivistynyttä, Euroopan koulutetuinta ja yksiä älykkäimmistä kansoista koko planeetalla. Me emme oikeasti tarvitse virkamiehiä ja poliitikkoja kertomaan meille, minkä verran bisseä saamme juoda yhtään sen enempää kuin tarvitsemme heitä syöttämään meille Pilttiä. Holhoaminen on typerää, turhaa ja ihmisarvoa alentavaa, eikä siitä ole mitään hyötyä.

Puliukot alkoivat tenuttaa korvikealkoholia, koska Suomessa oli kieltolaki. Kieltolaki aiheuttaa juoppoutta.

Puliukot alkoivat tenuttaa korvikealkoholia, koska Suomessa oli kieltolaki. Kieltolaki aiheuttaa juoppoutta.

Suomen alkoholipolitiikkaa pitää muuttaa huomattavasti sallivampaan ja eurooppalaisempaan suuntaan. Baarien aukioloajat ja hinnoittelu tulee vapauttaa täysin, kuten myös alkoholin mainonta. Baareille ja panimoille tulee myöntää oikeus myydä tuotteitaan ulos miten tahtovat riippumatta siitä, minkä verran tuotteissa on alkoholia. Alkoholiveroa pitää laskea niin rajusti, että viinaralli Virosta tyrehtyy ja ruotsalaiset sekä norjalaiset alkavat viinarallata Suomessa. Alkoholin anniskelu sekä myynti tulee vapauttaa ja kaikki typerät ”saat tilata kerralla vain yhden tuopin”-pykälät tulee kumota. Ylipäätään alkoholipolitiikasta pitää tehdä ihmisarvoa ja vapautta kunnioittavaa.

Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita hyysäystä ja kontrollia, vaan sitä, että ihmiset voivat itse ottaa vastuun toiminnastaan. Virkamiehet ja poliitikot eivät ole keskimärääistä fiksumpia tai vastuullisempia, vaan tasan samanlaisia törppöjä kuin kaikki muutkin. Heillä ei ole edes teoriassa kykyä tai osaamista sanoa, mikä on kansalle hyväksi ja mikä ei. Lisäksi virkamiesten harjoittama kontrolli ja hallinta maksaa veronmaksajille pitkän pennin sekä menetetyissä että kulutetuissa veroissa. Kieltolait eivät ole toimineet käytännössä koskaan, mutta about joka kerta ne ovat vahingoittaneet yhteiskuntaa radikaalisti. Etanolikielto ei poikkea muista kieltolaeista.

Ratkaisu rikkaiden veronkiertoon: Suomesta Pohjois-Korea!

Verohallinto ehdottaa, että Suomi ryhtyy perimään maasta pysyvästi muuttavilta ihmisiltä ns. ”jäähyväisveroa”. Syynä Karl Fazerit ja Nalle Wahlroosit, jotka muuttavat Suomesta jeeraan, koska täällä on liian suuri verotus. Eli käytännössä se, että Suomen kansalaiset jättävät Suomen liian korkean verotuksen vuoksi, koitetaan ratkaista nostamalla verotusta.

Viimeksi, kun itse sain näin hyvän idean, se oli krapulassa ja päättelin, että sillä se lähtee, millä on tullutkin. Seurauksena viikon mittainen ränni, vaimo jätti, koira myi omaisuuteni ulkomaille ja löysin itseni kommunistien listalta ehdokkaana Hailuodon valtuustoon. Voin sanoa, että olisi ehkä kannattanut ennemmin tilata se pitsa.

Tässä ehdotuksessa on muutamia rankkoja ongelmia, siis sen lisäksi, että se on alusta saakka päin helvettiä. Ensinnäkin lakia on käytännössä mahdotonta implementoida. Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi poismuuttaja ei yksinkertaisesti realisoisi ja siirtäisi omaisuuttaan piiloon ennen muuttoa pois Suomesta. Toiseksi ei ole mitään muuta keinoa kuin aseistetut vartijat rajalla estämässä, että tästä maasta ei pääsisi pois ilman esimerkiksi pankkiin talletettua ”muuttotakausta”. Kolmanneksi ehdotus ainoastaan nopeuttaa varakkaimpien veronmaksajien muuttoa pois Suomesta, mikäli se missään vaiheessa näyttäisi olevan toteutumassa. Turha ottaa riskiä, mikäli on mahdollista olla ottamatta.

Suurin ongelma tässä ehdotuksessa on, että se on radikaalisti vastoin Suomen perustuslaista, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja EU:n perusvapauksista ilmenevää vapaan liikkuvuuden periaatetta. Vapaa liikkuvuus tarkoittaa muun muassa sitä, että ihminen ei joudu maksamaan valtiolle lunnaita päästäkseen sieltä pois. Ehkä Pohjois-Koreaan tai Neuvostoliittoon sopii, että viranomaisille maksetaan voitelumassit rajalla, mutta liberaaliin, ihmisoikeuksia kunnioittavaan demokratiaan se ei missään tapauksessa kuulu. Jos valtiosta ei pääse edes pois, niin aletaan lähestyä jo sellaista ihan oikeaa hirmuvaltaa.

Kuvassa se käytännön keino, jolla verohallinto tahtoo verottaa rikkaita.

Kuvassa se käytännön keino, jolla verohallinto tahtoo verottaa rikkaita.

Mikäli oikeasti tahdotaan verottaa rikkaita, se ei todellakaan tule onnistumaan koskaan tällä strategialla. Ketään ei yksinkertaisesti voida pakottaa maksamaan veroja. Ainoa keino saada ihmiset, etenkin varakkaammat, maksamaan veroja, on pitää verotus kohtuullisella tasolla ja käyttää veroina kerätyt rahat siten, että niillä on mahdollisimman suuri hyväksyntä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että meidän pitää leikata julkisesta sektorista sitä turhaa roskaa, jota siellä on valtavasti ja käyttää säästyneet varat verojen laskemiseksi sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi. Eli sen sijaan, että survotaan kirjaimellisesti miljardeja megakorporaatioille, politiikkaleikkeihin, ulkomaalaisille pankkiireille, vieraiden valtioiden aseostoihin ja jäsenmaksuhelpotuksiin, Lähi-Idän sotaleikkeihin ja sen sellaiseen, niin käytetäänkin nämä rahat siihen, että ihmiset joutuvat maksamaan vähemmän veroja ja että heidän perusoikeutensa turvataan. Tämän pitäisi olla jokaisella poliitikolla periaatteena sen sijaan, että he koittavat lapioida mahdollisimman paljon toisten rahaa omiin hyvä veli -projekteihinsa.

Vain sveitsiläiset tietävät, mikä on sveitsiläisten etu

Sveitsi on kenties maailman ainoa todellinen demokratia. Sveitsiläiset saavat äänestää niistä asioista, joista he tahtovat, eivätkä poliitikot voi tulla kansalaismielipiteen tielle. Suora demokratia myös toimii erinomaisesti ja Sveitsissä onkin rikas, taloudellisesti vapaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio.

Sveitsi on monella tavalla EU:n vastakohta. Siinä missä EU:ssa yhä suurempi määrä valtaa keskitetään yhä pienemmälle joukolle valkoisia rikkaita miehiä, sveitsiläiset toteuttavat hajautettua demokratiaansa vuosisadasta toiseen onnistuneesti. Siinä missä EU edustaa ”eliitin”, poliitikkojen ja virkamiesten valtaa, Sveitsi edustaa kansanvaltaa.

Kansanvallassa valta on kansan ja vain kansan.

Kansanvallassa valta on kansan ja vain kansan.

EU:n virallinen totuus on, että yhä syvempi integraatio ja Bryssel-johtoinen keskuskontrolli on fantastista. Tämän vuoksi onkin ymmärrettävää, että kun Sveitsin kansalaiset päättivät äänestää rajoittaakseen EU-kansalaisten maahanmuuttoa, monet poliitikot pitkin Eurostoliittoa ryhtyivät tuomitsemaan, miten Sveitsi sulkeutuu ja kokee taloudellis-poliittisen katastrofin.

Suomalaisista hallitsijoista esimerkiksi Eurooppa-ministeri Alexander Stubb, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie harmittelivat Sveitsin kansanäänestyksen tulosta, koska ihmiset äänestivät väärin. Stubbin mukaan Sveitsi on hyötynyt maahanmuutosta, eikä hän ymmärrä, miksi tiedot maahanmuuton hyödyistä eivät uppoa Euroopan maiden kansalaisiin. Ulkoministeri Erkki Tuomioja taas toteaa, miten vapaa liikkuvuus on sveitsiläisten etu. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie puolestaan pitää äänestystulosta hyökkäyksenä ihmisoikeuksia vastaan ja varoittavana viestinä, että Sveitsi uhkaa jättäytyä pois jostain epämääräisistä ”yhteisistä tavoitteista”.

Sekä Alexander Stubb, Erkki Tuomioja että Annika Lapintie ovat kaikki täydellisen väärässä. He ovat kaikki väärässä siksi, että he kuvittelevat, että heidän käsityksensä Sveitsin kansalaisten edusta tai tavoitteista on sama kuin Sveitsin kansalaisten oma käsitys. Todellisuudessa näin ei ole. Suomalaiset poliitikot tai EU eivät voi päättää, mikä on sveitsiläisten etu.

Ei nimittäin ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta, jonka pohjalta voidaan sanoa, mikä on jokin yleismaailmallinen ”etu”. Se, mikä on kenenkin edun mukaista, riippuu aina arvoista. Jos arvostaa vapautta enemmän kuin turvallisuutta, silloin edun mukaista on lisätä vapautta, vaikka se vähentäisi turvallisuutta. Jos arvostaa turvallisuutta enemmän kuin vapautta, silloin edun mukaista on uhrata vapautta, jos se lisää turvallisuutta. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas miehistä.

Maahanmuutto EU-maista Sveitsiin tietysti voi olla sveitsiläisille hyödyllistä. (Paino sanalla ”voi”.) Maahanmuutto esimerkiksi polkee palkkatasoa, minkä seurauksena yritysten toiminta on edullisempaa ja tuotteiden ja palvelujen hinta laskee. Stubb ja Tuomioja saattaisivat olla oikeassa siitä, että maahanmuutto EU-maista on Sveitsin etu, mikäli maailmassa ei olisi mitään muuta totuutta kuin kapitalistinen tehokkuus ja kaikki arvostaisivat juuri sitä yli kaiken.

Näin ei tietenkään ole, vaan pelkän tehokkuuden ja taloudellisen hyödyn lisäksi on olemassa lukemattoman monia muita asioita, joita ihmiset arvostavat tai ovat arvostamatta. Jos sveitsiläinen arvostaa enemmän esimerkiksi ekologisuutta ja kotimaisuutta kuin taloudellista tehokkuutta ja EU:n yhteisiä tavoitteita, on hänen etunsa mukaista rajoittaa EU-maista tulevaa maahanmuuttoa, vaikka se tarkoittaisikin korkeampaa tuotteiden hintaa.

Ero eurostokulttuurin ja sveitsiläisen suoran demokratian kulttuurin välillä on se, että Euroopassa poliitikot ovat tottuneet päättämään asioista kuuntelematta kansaa. Sveitsissä valta sen sijaan on suoraan kansalla. Vain sveitsiläiset voivat sanoa, mikä on sveitsiläisten edun mukaista. Tätä etua eivät voi tulla sanelemaan ulkomaalaiset poliitikot tai EU. Sveitsiläisten etu on tasan se, minkä sveitsiläiset sanovat olevan heidän etunsa. Myös Suomeen tarvitaan suora demokratia, jotta myös meillä toteutuisi suomalaisten etu, eikä Suomen poliitikkojen etu.

Kannabiksen kieltolaki tappaa

Kannabiksen kieltolakia puolustellaan usein vetoamalla kannabiksen haittoihin ikään kuin dekriminalisoinnin tai laillistamisen kannattajat eivät olisi niistä tietoisia. Todellisuudessa asia on täysin päinvastainen. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi kannabis tulee laillistaa, ovat nimenomaan päihteiden aiheuttamat haitat.

Tarinat kannabiksen tai muiden päihteiden ongelmakäyttäjistä ovat tapahtuneet nykyisen päihdepolitiikan aikana. Nykyinen päihdepolitiikka ei siis ole estänyt niitä. Ihmisistä on tullut ongelmakäyttäjiä siitä huolimatta, että kannabista on rikollista käyttää, tuottaa ja omistaa. Kieltolaki ei estä ihmisiä käyttämästä kannabista siitä huolimatta, että sitä valvotaan jopa ihmisoikeuksia loukkaavilla toimenpiteillä.

Kieltolaki ei ole halpa. Nykyinen politiikka maksaa valtiolle ja kunnille, eli veronmaksajille, suoraan 228 miljoonaa euroa. Suorien kulujen lisäksi sosiaaliset ja terveydelliset haitat maksoivat 550-1 210 miljoonaa. Ja tämä on siis nykyisellä politiikalla.

Monet Euroopan maat, kuten esimerkiksi Portugali ja Tsekki, ovat purkaneet kieltolakejaan onnistuneesti. Kieltolain purkamisen jälkeen päihteiden aiheuttamat terveydelliset haitat ja kustannukset yhteiskunnalle ovat laskeneet ja veronmaksajien rahat ovat säästyneet. Kieltolain purkaminen toimii.

Kieltolaki sen sijaan on kallis ja tehoton järjestelmä, joka aiheuttaa terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Se estää apua tarvitsevien auttamisen ja maksaa miljoonia. Pahimmillaan kieltolaki tappaa.

Kieltolaki tekee kannabiksesta vaarallista

Yksi kieltolain seuraus on käytettyjen päihteiden muuttuminen huomattavasti vaarallisemmaksi kuin mitä ne muutoin olisivat. Ilmiö on tuttu alkoholin kieltolain ajalta. Kieltolain aikana juopot alkoivat tenuttaa lasolia ja denaturoituja alkoholeja. Nämä aiheuttivat huomattavasti enemmän vahinkoa kuin alkoholi koskaan. Kannabiksen kieltolain kohdalla sama ilmiö toistuu. Kielletty kannabis synnyttää kysyntää erilaisille korvikepäihteille, kuten synteettisille kannabiskorvikkeille.

Kannabis ei tapa, mutta korvikepäihteet tappavat.

Kannabis ei tapa, mutta korvikepäihteet tappavat.

Kun kannabis on laitonta, ihmiset alkavat käyttää enemmän vaihtoehtoisia päihteitä, kuten erilaisia kemikaaleja, jotka jäljittelevät kannabiksen vaikutusta. Nämä kemikaalit ovat sellaisia, joita lainsäätäjä ei joko pysty tai ole ehtinyt tehdä laittomiksi, ja niitä syntyy koko ajan lisää. Ainoa syy, miksi ne ovat olemassa, on se, että kannabis on laitonta.

Synteettiset korvikepäihteet ovat huomattavasti vaarallisempia kuin kannabis. Siinä missä kannabis on suhteellisen mieto ja turvallinen päihde, synteettiset kannabiksen korvikkeet ovat suoranaista myrkkyä. Ylilääkäri Ulrich Tacken mukaan synteettisten tuotteiden vaara aiheuttaa psykoosia on paljon suurempi kuin marijuanalla. Synteettiset aineet voivat aiheuttaa harhaluuloja ja sekavuutta. Pahimmillaan synteettinen korvike saattaa tappaa ensimmäisellä käyttökerralla.

Sen lisäksi, että kieltolaki synnyttää markkinat vaarallisille korvikepäihteille, se myös heikentää tavallisen kannabiksen laatua. Pimeillä markkinoilla kannabiksen laatua ei nimittäin tarvitse valvoa lainkaan. Katukauppiaat saattavat lisätä kannabikseen esimerkiksi lakkaa, jotta aineen paino kasvaisi aineen turvallisuuden kustannuksella. Lisätty lakka puolestaan tekee tavallisestakin kannabiksesta vaarallista.

Kieltolaki ei tarkoita, että markkinoita ei olisi. Se tarkoittaa, että markkinat ovat villi länsi, jossa kaikki käy ja jota kukaan ei valvo. Mikäli kannabis olisi laillista, voitaisiin myyjiltä edellyttää tiettyä laatutasoa ja käyttäjät saisivat aina turvallisinta mahdollista kannabista.

Kieltolaki luo sosiaalisia ongelmia

Yksi kieltolain ikävimmistä haittavaikutuksista on sen syrjäyttävä vaikutus, joka kohdistuu etenkin elämänsä alussa oleviin nuoriin. Mikäli nuori jää kiinni kannabiksen polttamisesta, hän saattaa menettää esimerkiksi opiskelupaikkansa. Toinen opiskelupaikka puolestaan saattaa jäädä kokonaan saamatta kannabistuomion vuoksi.

Tuomio saattaa myös estää henkilöä työllistymästä. Tohtori Jussi Perälän mukaan monet työnantajat tekevät henkilöstöä palkatessaan erilaisia epävirallisia selvityksiä. Poliisin ei tulisi virallisesti kertoa näissä kyselyissä mahdollisesta huumausainemerkinnästä, mutta Perälän mukaan käytännössä asiasta kerrotaan helposti. Vaikka henkilö olisi lopettanut kannabiksen käytön, voi häneltä jäädä työpaikka sen vuoksi saamatta.

Kieltolain syrjäyttävä vaikutus myös estää muuta normaalia yhteiskunnallista toimintaa ja voi vahingoittaa vakavasti jopa perhe- ja sukulaissuhteita. Huumausainetuomio voi esimerkiksi tarkoittaa armeijan lykkääntymistä tai sitä, että nuori ei saa hankittua ajokorttia. Huumausainemerkintä voi myös vaikuttaa isän ja lapsen väliseen oikeudelliseen suhteeseen.

Yksikään näistä ongelmista ei ole sellainen, joka liittyisi itse kannabikseen. Kaikki niistä ovat seurausta pelkästään kieltolaista. Ne ovat siis keinotekoisia, lainsäätäjien itse aiheuttamia ongelmia, joille ei ole mitään pohjaa.

Yhteiskunnan logiikka on tässä asiassa järjetöntä. Koska kannabis on haitallista ja syrjäyttää ihmisiä, viranomaiset varmistavat, että kannabiksen käyttämisestä kiinni jäänyt ihminen varmasti syrjäytyy. Kieltolaki on rakennettu sysäämään ihmisiä ulos yhteiskunnasta.

Kumpi syrjäyttää enemmän, kannabis vai vankila?

Kumpi syrjäyttää enemmän, kannabis vai vankila?

Kieltolaki estää ongelmien hoitamisen

Sen lisäksi, että kieltolaki lisää ongelmia, se myös estää jo olemassaolevien ongelmien ratkaisemisen. Jos henkilö kuuluu siihen vähemmistöön, jolle kannabiksen käytöstä aiheutuu ongelmia, hänen kynnyksensä hakea apua on korkea, koska avun saamisen ohessa tai sen sijasta ongelmakäyttäjä saa sakkoa tai jopa vankilaa. Kannabiksen kriminalisointi luo avun tarvitsijoille uhan sen sijaan, että heitä toivotettaisiin hakemaan apua.

Pelko rikosoikeudellisista seuraamuksista aiheuttaa sen, että monet eivät hae apua. Tämän seurauksena monet hoidettavissa olevat ongelmat jäävät hoitamatta ja aikaisessa vaiheessa helposti katkaistavissa oleva ongelmakierre jää katkaisematta. Laillistamisen ansiosta ongelmakäyttäjät saisivat helpommin ja aikaisemmassa vaiheessa apua. Tämä vähentää sekä ongelmia että niiden kuluja yhteiskunnalle.

On kiistämätön fakta, että lähellekään kaikki kannabiksen käyttäjät eivät ole ongelmakäyttäjiä. Monet kannabiksen käyttäjät elävät tuottavan ja menestyksekkään elämän, kuten esimerkiksi fyysikko Carl Sagan tai näyttelijä Jennifer Aniston. Kieltolaki kuitenkin tarkoittaa, että viranomaisten resursseja tuhlataan myös näiden harmittomien tai jopa tuottavien henkilöiden jahtaamiseen.

Kannabiksen ollessa laillista resursseja ei tarvitse kohdentaa lainkaan henkilöihin, joille kannabis ei muodosta mitään ongelmaa. Kaikki resurssit voidaan kohdistaa sinne, missä niitä todellisuudessa tarvitaan, eli ongelmakäyttäjiin. Jokaisella viattoman perjantaipössyttelijän vainoamiseen, tuomitsemiseen ja vangitsemiseen käytetyllä sentillä voitaisiin korjata ongelmia.

Kieltolaki myös tarkoittaa, että kaikki ongelmat jäävät yhteiskunnan maksettavaksi sen sijaan, että käyttäjät itse maksaisivat hoitonsa. Laillistamalla ja verottamalla kannabista voitaisiin aineesta saada tuloja, joilla huolehtia kannabiksen haittavaikutuksista. Tämä sama logiikka pätee myös alkoholin ja tupakan kanssa. Mikäli kannabista ei veroteta, kulut maksaa yhteiskunta. Jos kannabista verotetaan, kannabiksen käyttäjät itse maksavat potentiaalisia kuluja yhteiskunnalle.

Fyysikko Carl Sagan käytti kannabista ja puhui sen puolesta.

Fyysikko Carl Sagan käytti kannabista ja puhui sen puolesta.

Kieltolaki on tyhmää

Selkein ja yksinkertaisin pointti kieltolakia vastaan on se, että kieltolaki ei toimi. Siitä hyötyvät käytännössä ainoastaan rikolliset, salakuljettajat ja huumekauppaa harjoittavat poliisit. Kaikille muille kieltolaki on vahingoksi, oli kannabiksen käyttäjä tai ei.

Albert Einsteinin mukaan tyhmyyden määritelmä on yrittää samaa asiaa yhä uudelleen ja odottaa erilaisia lopputuloksia. Kieltolakia on yritetty kohta 50 vuotta, mutta kannabiksen käyttö on vain lisääntynyt. Saman politiikan jatkaminen toiset 50 vuotta ei tule muuttamaan tätä mihinkään suuntaan. Huumeiden aiheuttamat ongelmat meillä jo on, mutta me emme tarvitse niiden lisäksi enää kieltolain aiheuttamia ongelmia.

Kansalaisaloite.fi:ssä on avautunut juuri kannabiksen dekriminalisointia vaativa kansalaisaloitekeräys. Tämän allekirjoittaminen on jokaiselle järkevää, sillä kieltolaki ei auta ketään, mutta vahingoittaa monia.

Huumeissa on tulevaisuus

Kieltolait ovat keskimäärin yhtä fiksu idea kuin työntää peräsuoleensa porkkana ja toivoa, että se muuttuu kullaksi. Kieltolait ovat kaksiteräinen miekka, joka on survottu suoraan yhteiskunnan rintakehään ja käännetty pari kertaa. Ensinnäkin kieltolakien ylläpitäminen ja valvominen maksaa valtavasti rahaa, joka on pois kaikesta muusta, kuten terveydenhuollosta tai koulutuksesta. Toiseksi kieltolait vahingoittavat taloudellisesti hyödyllistä tuottavaa toimintaa joko nostamalla sen riskit kattoon tai jopa suoraan estämällä sen. Kieltolait ovat siis yleisesti surkea juttu.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteisiin kuuluu, että asiat ovat lähtökohtaisesti vapaita ja laillisia. Asia voi olla laiton ainoastaan, mikäli se on erikseen lailla kriminalisoitu. Tämä kriminalisointi ei ole myöskään hyväksyttävää pelkästään siksi, että se voidaan säätää lailla, vaan lisäksi on otettava huomioon perusoikeudet ja -vapaudet sekä kieltolain taloudelliset seuraukset. Laki ei ole hyväksyttävä vain, koska se on laki. Kieltolaki vaatii poikkeuksetta erittäin vahvat juridiset ja taloudelliset perustelut, että voidaan edes harkita, voiko kieltolaki olla hyväksyttävä. Sanomattakin selvää, että suuri osa kieltolaeista ei täytä näitä perusoikeudellisia, oikeusvaltiollisia tai taloudellisia kriteerejä.

Kaikista tunnetuin esimerkki kieltolaista lienee nykyinen huumepolitiikka. Nykyisessä huumepolitiikassa kaikki päihteet ovat absoluuttisen kriminalisoituja ja kiellettyjä muutamia valtioiden ja ylikansallisten megakorporaatioiden jakamia vaihtoehtoja lukuunottamatta. Täydellisestä kiellosta ja jopa ihmisoikeussopimusten vastaisista pakkotoimista huolimatta huumeiden kysyntä on kasvussa ja saatavuus on helppoa. Nykyinen kieltolaki ei selkeästikään siis saavuta edes sen omia tavoitteita.

Suomen nykyinen huumausainepolitiikka on niin typerää, että oksat pois, mutta onneksi meillä on Euroopan unionin sisältä paljon parempiakin, empiirisesti toimiviksi todistettuja huumausainepolitiikan malleja. Parempiakin vaihtoehtoja on. Dekriminalisoimalla huumeet ja laillistamalla kannabis Suomi säästää ja tienaa miljoonia verovaroissa, vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, luo Suomeen uutta työllisyyttä sekä teollisuutta ja yleisesti ottaen onnistuu kaikilla tavoilla paremmin kuin Suomen nykyinen huumepolitiikka, joka perustuu lähinnä pään hakkaamiseen puuhun, kunnes puu antaa periksi.

Nykyinen huumausainepolitiikka on kallista ja vahingollista

Nykyisen täyskieltoon ja rankaisemiseen perustuvan huumepolitiikan hinta valtiolle oli THL:n raportin Huumetilanne Suomessa 2011 mukaan vuonna 2009 noin 128 miljoonaa vuodessa. Lisäksi nykyisestä huumepolitiikasta syntyi kunnille maksettavaksi noin 133,5 miljoonaa euroa, josta valtion maksamaa osuutta oli 33,4 miljoonaa. Yhteensä nykyinen huumepolitiikka maksoi valtiolle ja kunnille suoraan noin 228 miljoonaa, eli ihan perkeleesti. Sillä rahalla rakentaisi runsaat 7 lastensairaalaa joka vuosi.

Huumepolitiikan suorien kustannusten lisäksi huumepolitiikasta seuraa välillisiä kustannuksia, kuten sosiaalista ja terveydellistä haittaa. Näiden kustannusten hinnaksi THL:n raportissa arvioidaan 550 – 1 210 miljoonaa euroa., eli puhutaan miljardiluokasta. Kustannukset johtuvat esimerkiksi rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä huumeiden aiheuttamista haitoista, kuten sukupuolitautien tarttuminen tai yliannostukset.

Michael Phelpsin elämä meni huumeiden vuoksi pilalle. Tai siis ei mennyt.

Michael Phelpsin elämä meni huumeiden vuoksi pilalle. Tai siis ei mennyt.

Portugalissa huumeiden käyttö ja hallussapito dekriminalisoitiin vuonna 2001. Dekriminalisoinnissa huumeiden käyttäjät alettiin nähdä ennemmin ihmisinä, jotka kaipaavat apua kuin rikollisina. Dekriminalisointi perustui sen myöntämiselle, että maailma ei ole huumevapaa, minkä vuoksi huumeiden aiheuttamat vahingot yhteiskunnalle tulee minimoida sen sijaan, että itse asian olemassaolo yritetään kieltää. Raporttien ja tutkimuksien mukaan dekriminalisointi vähensi huumeiden aiheuttamia haittoja yhteiskunnalle. Huumeriippuvaisten määrä laski 50%, huumeiden käyttäjien määrä laski ja huumeista johtuvien sukupuolitautitartuntojen ja yliannostusten määrä romahti. Dekriminalisointi siis toimi.

Koska huumausaine ei itsessään ollut enää rikos, eivät huumeiden käyttäjät enää syrjäytyneet yhteiskunnasta rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. Dekriminalisointi auttoi myös siten, että päihteiden ongelmakäyttäjät uskalsivat hakea apua helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa, mikä luonnollisesti vähensi huumeiden aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Dekriminalisointi toimi, koska se keskittyi auttamiseen ja haittojen vähentämiseen, ei rankaisemiseen ja oletukseen, että asia katoaa, kun sen siivoaa maton alle tai vankilaan.

Portugalin kokemukset huumeiden dekriminalisoinnista ja haittojen vähentämiseen pyrkivästä huumepolitiikasta ovat todistetusti toimineet. Mikäli Suomen poliitikot olisivat fiksuja, he ottaisivat kokemuksista vaarin ja alkaisivat toteuttaa dekriminalisointipolitiikkaa myös Suomessa. Koska empiiristen kokemuksien perusteella dekriminalisointi vähentää huumeiden sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, voitaisiin sillä saada myös Suomessa aikaiseksi miljoonien säästöt.

Kannabis lisää turismia ja tuo verotuloja

Suorien säästöjen lisäksi päihteillä voidaan myös tienata. Alankomaille laillinen kannabis on rahasampo. Alankomaat saavat arviolta 400 miljoonaa euroa verovaroja kannabiksen laillisesta myynnistä. Suorien verotulojen lisäksi kannabis on Alankomaille valtava matkailuvaltti ja Alankomaissa vieraileekin vuosittain miljoonia turisteja testaamassa paikallisia kannabiskahviloita, vierailemassa museoissa ja käyttämässä paikallisia palveluja.

Miljoonat käyvät vuosittain Amsterdamissa, eikä kannabiskulttuuri haittaa.

Miljoonat käyvät vuosittain Amsterdamissa, eikä kannabiskulttuuri haittaa.

Alankomaissa asuu noin 16,79 miljoonaa ihmistä. Suomessa taas noin 5,4 miljoonaa. Jos oletetaan, että Suomi saisi kokoon suhteutettuna kannabiksesta suurin piirtein saman verran verotuloja kuin Alankomaat, olisi se noin 129 miljoonaa euroa joka vuosi. Suorien verotulojen lisäksi myös Suomi saisi nauttia laillisen kannabiksen myötä suuremmasta määrästä turisteja ja heidän tuomaansa rahaa. Kysymys ei siis ole mistään pikkusummista, vaan kymmenistä tai jopa sadoista miljoonista.

Kannabista harrastavat keskimäärin enemmän nuoret kuin vanhat, joten kannabiksen laillistaminen vähentäisi suoraan nuorison syrjäytymistä sekä nuorisotyöttömyyttä. Käytännössä kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että ne ihmiset, jotka ennen olivat työttömiä hippejä, ovatkin yhdellä pienellä muutoksella tuottavia puutarhureita, kauppiaita ja veronmaksajia. Sen sijaan, että viihdekannabiksesta seuraisi yksinomaan haittaa julkiselle taloudelle, siitä voitaisiin saada myös hyötyä.

Kieltolaki vahingoittaa teollisuutta

Hamppu ei ole vain päihde, vaan myös erittäin monikäyttöinen ja käyttökelpoinen raaka-aine monelle eri teollisuudenalalle. Sen avulla voidaan tuottaa muun muassa erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten kestäviä ja kevyitä betoneja, biopolttoainetta sekä öljyjä. Materiaalien lisäksi hampusta on mahdollista saada elintarvikkeita ja lääkeaineita. Suomella on myös pienimuotoinen kilpailuetu teollisen kannabiksen käytössä. Suomessa kehitetty Finola-lajike on lisäksi niitä harvoja kannabislajikkeita, joiden kasvattaminen saa EU:lta tukea.

Kieltolaki vahingoittaa myös yleishyödyllisen teollisuushampun viljelyä ja käyttöä, koska sama kasvi katsotaan myös huumeeksi. Keiteleläisen hampunkasvattaja Timo Haaran tapaus on hyvä esimerkki tästä. Poliisi epäili Haaraa törkeästä huumausainerikoksesta ja hävitti Haaralta kaikkiaan 1,7 hehtaaria kannabiskasveja. Koska Haaran kasvattama hamppu oli huumausaineeksi soveltumatonta kuituhamppua, syyttäjä katsoi, että Haara ei ole syyllistynyt rikokseen. Haara ei kuitenkaan saanut korvauksia poliisien tuhoamista hamppupelloista ja vuosia kestänyt juridinen prosessi esti ja hankaloitti häntä harjoittamasta elinkeinoaan.

Miehen elinkeino tuhottiin, mutta korvauksia ei annettu. Kiitos, Suomi!

Timo Haaran elinkeino tuhottiin, mutta korvauksia ei tule. Kiitos, Suomi!

Virkavalta siis tuhosi maanviljelijältä täysin laillisen elinkeinon, mutta maanviljelijällä ei ole lainkaan realistisia mahdollisuuksia saada korvauksia viranomaisten toiminnasta. Kannabiksen kieltolaki asettaa teollisuushampun kasvattajat vaaraan menettää toimeentulonsa, mikä tekee teollisuushampun kasvattamisesta vähemmän houkuttelevaa ja lisää kohtuuttomasti siihen liittyviä riskejä. Kannabiksen kieltolaki aiheuttaa suoraa vahinkoa Suomen teollisuudelle, maanviljelylle ja työllisyydelle.

Mikäli kannabis rohkeasti laillistettaisiin, kenenkään ei tarvitsisi enää pelätä sitä, että viranomainen tulkitsee hänen lailliset kasvinsa huumeiksi ja tulee kitkemään ne ilman mahdollisuutta vahingonkorvaukseen. Kun tästä kohtuuttomasta uhasta ja haitasta päästään eroon, sekä teollisuushampun että lääkekannabiksen kasvattaminen muuttuu kannattavaksi ja sitä aletaan tehdä Suomessa enemmän. Teollisuuden materiaalit ja lääkkeet ovat erittäin hyviä vientituotteita, eikä niistä ole haittaa kotimaassakaan. Kannabiksen laillistaminen on jees teollisuuden, työllisyyden ja viennin kannalta.

Kannabis lailliseksi ja huumeet dekriminalisoiduksi

Nykyinen kieltopolitiikka tulee siis kalliiksi useammalla tavalla. Se vahingoittaa suoraan ihmisiä syrjäyttämällä nuoria ja estämällä huumeongelmaisten hakeutumisen hoitoon pelottelemalla rangaistuksella ja lisäkärsimyksellä. Tämän lisäksi pelkkä kieltolakien valvonta maksaa yhteiskunnalle satoja miljoonia joka vuosi. Kieltolakien ansiosta Suomi ei voi hyödyntää täysimääräisesti sille annettuja kansainvälisiä etuja, sen rikasta ja elinvoimaista maaperää tai kotimaista osaamista. Suomen huumepolitiikka on yksipuolisesti haitallista.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteiden mukaan todistustaakka on alunperin kieltäjällä. Oikeusvaltiossa ei saa olla uhrittomia rikoksia. Jostain syystä päihteiden ja kannabiksen kanssa todistustaakka on kääntynyt päälaelleen ja vapauden puolustajat joutuvat perustelemaan, miksi asian muka pitäisi olla laillista. Oikeasti asia on nimenomaan täysin päinvastoin ja todistustaakka on niillä, jotka tahtovat kieltää, rajoittaa ja vangita.

Rennompi huumepolitiikka toimii.

Rennompi huumepolitiikka toimii.

Kaikista typerintä kieltolaissa on, että sen oletetaan olevan perusteltu status quo ja jopa osa suomalaista kulttuuria. Todellisuudessa asia ei ole näin. Kieltolaki on suhteellisen nuori ilmiö, jota ei hyväksytty rationaalisella harkinnalla. Esimerkiksi huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi asetustasolla vasta 1966 ja lakitasolla vasta 1972. Alunperin hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rikokseksi, mutta suuressa valiokunnassa äänet menivät tasan ja eduskuntaryhmät seurasivat äänestyksessä tapansa mukaan suuren valiokunnan kantaa. Käytännössä huumeiden rangaistavuudesta päätti siis arpa. Huumeiden käyttö on rikollista siis sen vuoksi, että kävi huono tuuri, ei sen takia, että asiaa olisi pohdittu kovin syvällisesti.

Kannabiksen laillistaminen ja huumeiden dekriminalisointi säästävät valtavasti ja tuovat meille verovaroja. Huumepolitiikan järkevöittäminen vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, kuolemia ja tauteja. Yksinkertaisilla muutoksilla voidaan sekä auttaa huumeongelmaisia, ehkäistä nuorten syrjäytymistä että parantaa talouttamme. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kieltolakiin tai tuhota omaa kilpailukykyämme ja teollisuuttamme entisestään. Kieltolaki on typerä ja vahingollinen ja siitä tulee hankkiutua eroon.

Ruotsinpakottajien argumentit ovat yhtä ilmatiiviitä kuin pieru

Mitä enemmän kuulee poliitikkojen argumentteja pakkoruotsin puolesta, sitä varmemmaksi tulee, että pakkoruotsille ei ole mitään järkeviä perusteita. Argumentit ovat useimmiten lähinnä erilaisia olkiukkojen rakentelua, kuten syyttelyä nationalismeista tai asettamalla toisten suuhun väitteitä, joita kukaan ei ole esittänyt.  Pakkoruotsikeskustelussa pelotellaan taantumuksella, ruotsinkielisten holokaustilla ja muulla täysin yhdentekevällä sanahelinällä, joka ei joko tarkoita mitään tai jolla ei ole mitään liittymäkohtaa todellisuuteen.

En jatkuvasti jaksa sosiaalisessa mediassa toistella papukaijan lailla samoja argumentteja joka ikisessä keskustelussa, jonne muodottoman nenäni satun tunkemaan, päätin koota tähän muutamia niistä väitteistä, joihin törmään useimmiten, sekä kertoa, miksi nämä väitteet ovat päin helvettiä. Koska tiedän, että kaikissa asioissa on aina useampia puolia ja me karvattomat apinat olemme toivottomasti omien aivojemme vankeina, olen täysin varma, että pakkoruotsille löytyy myös jotain järkeviä, faktoihin perustuvia argumentteja. Toivon, että ruotsinpakottajat näkisivätkin hieman vaivaa ja toisivat esille muutamia näistä argumenteista, niin ei joudu jatkuvasti hokemaan samoja juttuja.

Muun muassa tätä suomenruotsalaista miestä syrjittiin, koska hänen aikanaan ei ollut pakkoruotsia.

Muun muassa tätä suomenruotsalaista miestä vainottiin, koska hänen aikanaan ei ollut pakkoruotsia.

1. Vapaaehtoisuus ei tarkoita vaihtoehdottomuutta

Väite: ”Valinnaisuus on johtanut siihen, että kouluissa opiskellaan entistä vähemmän kieliä. Todennäköinen seuraus on, että mitään muuta kieltä ei sitten valittaisi tilalle.”
Paavo Lipponen, Svenska nu ry:n puheenjohtaja

Vastaus: Pakkoruotsin poistaminen ei vähennä koulujen pituutta, vaan pakkoruotsin tilalle on asetettava opetussuunnitelmissa jotain muuta. Kaikista todennäköisimmät ja loogisimmat vaihtoehdot ovat toiset kielet. Pakkoruotsin poistaminen ei tarkoita, että ”mitään muuta kieltä ei valittaisi tilalle”, vaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus valita toinen kieli tilalle.

2. Vapaa kielivalinta parantaa kilpailukykyä

Väite: ”Toteutuessaan [vapaaehtoinen kielivalinta] heikentäisi Suomen kilpailukykyä. Suomi on taloudellisissa vaikeuksissa ja tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä. Tarvitsemme kouluihin enemmän kielten opetusta, emme vähemmän.”
Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri

Vastaus: Elinkeinoelämä kannattaa vapaaehtoisuutta kielten valintaan ja näkee pakkoruotsin Suomen kilpailukykyä vahingoittavana tekijänä. EK:n mielestä pakollinen ruotsin opettaminen syö resursseja muiden kielten opiskelusta ja siten heikentää suomalaisten kieltenosaamisen monipuolisuutta. EK:n jäsenjärjestöt painottavat omassa rekrytoinnissaan esimerkiksi venäjää, portugalia ja kiinaa moninkertaisesti ruotsiin nähden. Elinkeinoelämän näkökulmasta pakkoruotsi on vahingollinen ja haitallinen suomalaisten työllisyydelle.

Pakkoruotsi ei lisää kielten osaamista, vaan vähentää sitä. Suomen kielipolitiikka on poikkeuksellinen muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vaikka muissakin Pohjoismaissa on kielivähemmistöjä, kuten Ruotsin suomalaiset, ei missään muussa Pohjoismaassa ole vastaavaa pakollista vähemmistökieltä kuin Suomessa. Tämän seurauksena kaikissa muissa Pohjoismaissa osataan kieliä laajemmin ja paremmin kuin Suomessa. Pakkoruotsi tarkoittaa, että kaikki joutuvat käyttämään resursseja saman kielen opiskeluun, vaikka suurin osa ei ole motivoitunut siihen ja esimerkiksi Itä-Suomessa venäjän osaaminen on huomattavasti hyödyllisempää. Pakkoruotsin poistaminen ei vähennä kielten opetusta, vaan lisää sitä, koska pelkän ruotsin opetuksen lisäksi oppilaille tarjotaan myös muita kieliä.

Pakkoruotsi edistää lähinnä ruotsinkielisten kilpailukykyä suomenkielisiin nähden.

Pakkoruotsi edistää lähinnä ruotsinkielisten kilpailukykyä suomenkielisiin nähden.

3. Kaksikielisyys ei edellytä pakkoruotsia

Väite: Kannatan pakollisuutta, koska kukaan ei ole vielä vakuuttanut minua siitä, etteikö vapaaehtoisuuden vaikutus olisi pitkällä tähtäimellä sellainen, että on mahdotonta pitää kiinni kaksikielisyydestä.”
Li Andersson, Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Vastaus: Suomessa on ollut pakkoruotsi vasta 70-luvulta. Tätä ennen ruotsia opetettiin ainoastaan niille, jotka sitä tulivat myöhemmin tarvitsemaan työelämässään. Valtavasti pidempi aika Suomen historiasta on ollut aikaa ilman pakkoruotsia. Kaksikielisyys ja ruotsinkielisten palvelut voivat hyvin ajalla ennen pakkoruotsia, eikä pakkoruotsin voida osoittaa millään tavalla olevan kaksikielisyyden perusta tai sen kannalta tarpeellista. Koska meillä on historiallista faktaa siitä, että pakkoruotsia ei ennenkään tarvittu kaksikielisyyteen, on todistustaakka pakkoruotsin välttämättömyydestä kaksikielisyyden turvaamiseksi pakkoruotsin kannattajilla.

4. Perustuslakikaan ei edellytä pakkoruotsia

Väite: ”Pakkoruotsin poisto olisi paitsi iso ideologinen muutos, myös hallinnollisesti suuri ja ongelmallinen projekti. Ruotsi on määritelty kielilaissa ja perustuslaissa toiseksi kansalliskieleksemme.”
–  Janne Laitinen, Savon Sanomien Keski-Savon aluetoimituksen johtaja

Vastaus: Perustuslaki ei puhu yhdellä ainoalla sanalla pakkoruotsista. Perustuslain mukaan suomen- ja ruotsinkielisten palvelut on turvattava, mutta missään ei sanota, että tämä tarkoittaisi pakkoruotsia. Perustuslaki edellyttää, että viranomainen voi antaa palvelua sekä ruotsiksi että suomeksi. Tämä ei tarkoita yksittäistä viranomaista, vaan viranomaisinstituutiota. Koska suomen- ja ruotsinkielisten palvelut oli turvattu jo ennen pakkoruotsia, ei voida olettaa, että pakkoruotsi olisi palvelujen turvaamiseksi välttämätön.

Ruotsin opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Ainoastaan, jos lakiehdotus kirjoitetaan perustuslain vastaiseksi, voi ongelmia tulla. Mitään tarvetta perustuslain vastaiselle muotoilulle ei kuitenkaan ole, mikäli ei vartavasten tahdota perustuslaillisia ongelmia.

5. Pakkoruotsi on tasan oikea termi

Väite: ”Siinä mielessä pakkoruotsi on väärin valittu sana, että emmehän me puhu myöskään pakkomatematiikasta.”
Juhani Lindholm

Vastaus: Ensiksikin pakkoruotsi on täysin looginen termi pakolliselle ruotsille. Ruotsi on ainoa aine, joka on pakollinen kaikilla kouluasteilla peruskoulusta korkeakouluun. Ruotsia on pakko opiskella riippumatta siitä, onko sillä tekemistä oman alan kanssa vai ei. Esimerkiksi historian opiskelija ei joudu opiskelemaan yliopistolla matematiikkaa, mutta ruotsia joutuu. Ahvenanmaalla puolestaan ei ole lainkaan pakollista suomea.

Toiseksi yleissivistävät aineet poikkeavat perustavanlaatuisesti kielistä. Ruotsia puhuu koko maailmassa vain 8,7 miljoonaa ihmistä. Matematiikka taas pätee kaikkialla maailmankaikkeudessa samalla tavalla riippumatta kielistä. Yleissivistyksen kannalta on tärkeämpää, että lapsi osaa sanoa, kuka on Charles Darwin kuin puhua kiinaa. Yleissivistyksen kannalta on tärkeämpää tietää, mikä on keskiarvo kuin puhua somaliaa. Yleissivistyksen kannalta on tärkeämpää osata kirjoittaa kuin puhua tanskaa.

Ennen kaikkea ruotsin vertaaminen matematiikkaan on myös looginen virhe. Se perustuu oletukselle, että yhden aineen tarpeellisuudesta ei voisi puhua puhumatta samalla kaikkien muiden aineiden tarpeellisuudesta. Näin ei tietenkään oikeasti ole, vaan esimerkiksi historian tarpeellisuus on kokonaan erillinen kysymys siitä, onko koulussa tarpeellista opettaa arkeologiaa.

Yleisesti ottaen oikeusvaltio ja liberaali demokratia toimivat siten, että pakottaminen ei ole sallittua, ellei se ole hyvin perusteltua. Todistustaakka on pakottajalla, ei sillä, joka tahtoo lisätä vapaaehtoisuutta ja ihmisten omaa valintaa. Esimerkiksi matematiikan kohdalla alkeiden sisällyttäminen oppivelvollisuuteen on perusteltua, koska yhteiskunnallinen toiminta edellyttää käytännössä kaikilta sellaisia normaaleja taitoja kuten ymmärtää, mitä merkit +, – ja % tarkoittavat. Pakkoruotsin kohdalla järkeviä perusteluja pakottamiselle ei ole annettu.

Pakkoruotsi vahingoittaa suomalaisten kieliosaamista, Suomen kilpailukykyä, eikä sille löydy perusteita kaksikielisyyden turvaamisesta tai Suomen perustuslaista. Jotta pakkoruotsi olisi hyväksyttävää, sille pitäisi löytyä edes asteen verran nykyistä parempia perusteluja. Jos noita perusteluja ei tuoda tiskiin, pakkoruotsista tulee luopua välittömästi haitallisena ja resursseja turhaan syövänä yhteiskunnallisena riippakivenä.

Gallup-kielto on Neuvostoliitosta, eikä se auta pienpuolueita

Joukko Perussuomalaisten kansanedustajia ovat tehneet lakialoitteen, jonka mukaan sanomalehden päätoimittaja voi saada jopa puoli vuotta vankeutta, jos sanomalehti julkaisee puolueiden kannatusta mittaavien mielipidekyselyjen tuloksia ennakkoäänestyksen ja vaalipäivän välillä. Elikkä siis poliitikot tahtovat pistää toimittajia vankilaan, jos media teettää kyselytutkimuksen ja julkaisee sen tulokset tiettyyn aikaan.

Jos en paremmin tietäisi, sanoisin vankeudella uhkaamisen sensuroivan lehdistöä, murtavan lehdistön puolueettomuutta ja olevan härskisti vastoin sananvapautta. Eiku itse asiassa minähän tiedän paremmin. Nimenomaan tästähän hommassa on kyse! Kiitoksia, kansanedustajat, että toitte raikkaan tuulahduksen Neuvostoliittoa tähän ummehtuneeseen politiikkaamme. Mikään ei paranna demokratiaa paremmin kuin pieni annos gestapoa.

Image

Oikeusvaltion ehdottomiin piirteisiin kuuluvat sekä sananvapaus että lehdistön riippumattomuus poliittisesta kontrollista. Perussuomalaisten ehdotus on vastoin oikeusvaltion periaatteita. Sananvapauteen ei kuulu uhkailla toimittajia vankeudella. Jos taas poliittiset päätöksentekijät alkavat kieltää, mitä lehdistö saa kirjoittaa ja milloin, otetaan erittäin vaarallinen harppaus suoraan kohti poliittista sensuuria. Perusoikeuksien ja ihmisoikeussopimukseen kuuluvien vapauksien rikkominen siksi, että poliitikkoja ahdistaa, ei kuulu oikeusvaltioon.

Oikeusvaltion periaatteiden rikkomisen lisäksi lakiehdotus on kyseenalainen siksi, että se kohtelee kansalaisia kuin he olisivat aivotonta vaalikarjaa, joka vain reagoi ulkoa tuleviin ärsykkeisiin. Varmasti on totta, että mitä lehdistö julkaisee, vaikuttaa ihmisten mielipiteeseen. Varmasti osa ihmisistä tekee päätöksensä ajattelematta. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole mitään pönttöjä, jotka uskovat purematta kaiken median kertoman ja ovat vain pässejä matkalla teuraaksi.

Jos tiedonvälitystä ja lehdistön sananvapautta aletaan rajoittaa siksi, että on olemassa ihmisiä, jotka äänestävät väärin, alkaa olla jo ihan sama, onko meillä lehdistöä ylipäätään. Voitaisiin itse asiassa myös kriminalisoida oman ehdokkaan nimen sanominen Facebookissa vaalien alla, koska sehän voi vaikuttaa vaalitulokseen.

”Kyllä kansa tietää”? Vai että tietää. Senkö vuoksi kansaa pitää suojella heidän omilta mielipiteiltään? Hienosti vedätte, Hermannisuomalaiset. Kannattaa ehkä muistaa myös se, että teidänkin mandaattinne on peräisin tältä idiootteina pitämältänne kansalta.

Ollaanpa sitä nyt niin huolestunutta

Perussuomalaisten Pentti Oinonen väittää gallupkiellon auttavan pienpuolueita. Oinosen mukaan gallupien julkaisu kohtelee erityisesti pieniä puolueita kaltoin. Oinosen perustelu on luonnollisesti täyttä hevonpaskaa.

Perustelujen kelvottomuus on täysin ymmärrettävää, sillä Perussuomalaiset ei ole koskaan ollut varsinainen pienpuolue, vaan puolue on saanut nauttia puoluetuesta koko olemassaolonsa ajan. Jo perustettaessa Perussuomalaiset oli eduskuntapuolue SMP:n Raimo Vistbackan alkaessa Perussuomalaisten kansanedustajaksi. Koska Persut ei ole koskaan ollut varsinainen pienpuolue, Perussuomalaiset eivät luonnollisestikaan ole perillä pienpuolueiden haasteista.

Image

Oikeat pienpuolueet eivät tietenkään tällaista gallup-kieltoa kannata, koska siitä ei ole mitään hyötyä pienille, vaan ainoastaan isoille, minkä lisäksi se vahingoittaa lehdistön riippumattomuutta. Esimerkiksi Piraattipuolue tuomitsee gallup-kiellon sananvapauden vastaisena.

Mikäli gallupeissa oltaisiin oikeasti huolissaan pienpuolueista, olisi järkevämpi ratkaisu vaatia, että gallupeissa kohta ”muut” muutetaan puoluekohtaiseksi erittelyksi. Tällöin gallupit toisivat aidosti tietoa pienpuolueiden olemassaolosta ja antaisivat myös pienpuolueille vastaavan mahdollisuuden mitata omien toimiensa vaikutusta kannatukseen kuin mikä suurilla puolueilla on.

Näkyvyyden puutteen lisäksi pienpuolueiden ongelmana on järjestelmä, joka suosii suoraan taloudellisesti suuria puolueita. Jokainen eduskuntapuolue saa puoluetukea, minkä lisäksi puolueita tuetaan kuntatasolla ja myös niiden ala- ja nuorisojärjestöt saavat suoraa tukea. Mitä suurempi ja vakiintuneempi puolue, sitä enemmän tukea. Käytännössä järjestelmä siis ylläpitää vakiintunutta valtaa ja hyödyttää vanhoja puolueita ja poliittisia ideologioita uudempien yrittäjien vahingoksi.

Puoluetukien lakkauttaminen tasoittaisi pelikenttää. Tällöin puolueet eivät saisi rahaa sen mukaan, minkä kokoisia ne ovat, vaan puolueet joutuisivat hankkimaan varansa samalla tavalla kuin muut aatteelliset yhdistykset, eli omalla toiminnalla ja omien jäsentensä kannattamisen mukaan.

Poistamalla puoluetuet myös edistettäisiin perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kuuluvia oikeuksia, kuten yhdistymisvapautta, sananvapautta ja muita poliittisia oikeuksia ja vapauksia. Poliittisten ideologioiden tukeminen ei ole verovarojen oikeaa käyttöä. Verovaroilla on tarkoitus parantaa ihmisten asemaa, ei puolueiden asemaa. No, mutta katsotaanpa, koska joku eduskuntapuolue uskaltaa ehdottaa tällaista. Veikkaanpa, että ei kannata henkeään pidätellä.

Oikeusvaltio on perustavanlaatuinen

Lakiehdotus tuo esille nykyisen politiikan vastenmielisimmän piirteen. Perustuslaki, ihmisoikeussopimukset ja oikeusvaltion periaatteet ovat poliitikoille asioita, joista voi poiketa mistä tahansa pienestäkin syystä. Se, että poliitikot pahoittavat mielensä gallupeista antaa heille heti oikeuden lähteä ehdottelemaan vankeutta toimittajille. Voi herranjeesus sentään, mitä meininkiä. Eipä ihme, että kansainväliset sopimukset ja perustuslaki eivät merkitse mitään, kun jopa opposition asenne on tämä.

Yksi poliittisen kulttuurin elpymisen välttämätön edellytys on tärkeimpien oikeushyvien nostaminen takaisin niille kuuluvaan arvoon. Oikeusvaltion periaatteet, ihmisoikeudet ja perustuslaki ovat perustavanlaatuisia. Niitä ei saa rikkoa tai rajoittaa kuin ainoastaan erittäin painavista syistä, mikäli rajoittaminen on välttämätöntä. Tämän tulisi olla osa jokaisen kansanedustajan, poliitikon ja itse asiassa myös kansalaisen normaalia oikeuskäsitystä. Oikeusvaltion periaatteista on pidettävä ehdottomasti kiinni.

Vain syyttömillä on pelättävää

Cyberpoliisi Jarno Saarinen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan viranomaisvalvonnasta otsikolla Korkea yksityisyyden suoja heikentää turvallisuutta. Saarinen väittää, että viranomaisten valvonta ei ole uhka tavalliselle kansalaiselle, mutta se lisää yhteiskunnan turvallisuutta. Saarisen mukaan ”on niin, että vaikka valtiot saisivat reilusti lisäinformaatiota tietoliikenteen valvonnan kautta, ei sillä olisi tavalliselle veronmaksajalle mitään merkitystä.” Todellisuudessa asia on täysin päinvastaisesti. Valvonnalla ei ole mitään merkitystä rikollisille, mutta se vahingoittaa sekä yhteiskunnan että tavallisen kansalaisen turvallisuutta.

Rikolliselle ja terroristille ei valvonnalla ole merkitystä, koska rikolliset ja terroristit osaavat jo kikat ja keinot, joilla salata yhteys, reitittää se viranomaisten ulottumattomiin ja kiertää valvonta. Jos toiminta on kyseenalaista, silloin se salataan. Jos toiminta ei ole kyseenalaista, silloin sitä ei salata. Valvonta vaikuttaa ainoastaan lainkuuliaisiin kansalaisiin, jotka eivät ole aikaisemmin kokeneet tarvetta salata toimintaansa Internetissä. Rikolliset ovat salanneet toimintansa iät ja ajat.

Saarisen mukaan ”Valtion turvallisuustahoja tuskin kiinnostaa, kenelle joku yksittäinen ihminen soittaa tai lähettää sähköpostia, ja mikä sen sisältö on, ellei se sitten sisällä jotain sellaista, joka todella uhkaa valtion turvallisuutta.” Tämä perustuu oletukseen, että viranomaiset aina ja kaikkialla toimivat rehellisesti ja noudattaen lakia. Empiirinen kokemus Suomen omien viranomaisten toiminnasta sekä NSA:n Prism-vakoilujärjestelmästä osoittavat kuitenkin jotain aivan toisenlaista.

Todellisuudessa viranomaiset eivät toimi aina kansalaisten puolella. Suomesta hyvä ja usein käyttämäni esimerkki on tapaus Matti Nikki. Matti Nikki ylläpiti sivustoa lapsiporno.info, jossa hän kirjoitti kriittisesti lapsipornosensuurista ja siitä, miten tämä sensuuri ei estä lapsipornoa, mutta sensuuria voidaan käyttää helposti sensuroimaan myös täysin laillista materiaalia. Pian Matti Nikin oma sivusto joutui tälle sensuurilistalle. Viranomaiset siis käyttivät valtaansa hiljentääkseen kriittisen, avoimeen demokratiaan kuuluvan mielipiteen.

Myös NSA:n Prism-vakoilujärjestelmää ollaan todennäköisesti käytetty väärin ja aivan muihin tarkoituksiin kuin kansalaisten ja yhteiskunnan turvallisuuden lisäämiseksi. Bloombergin, joka on yksi maailman suurimmista informaatioalan yrityksistä, mukaan NSA:n vakoilujärjestelmän keräämiä tietoja on luovutettu liike-elämälle vastineena siitä, että firmat tekevät sovelluksiinsa ja ohjelmistoihinsa takaportteja, joita hallitus voi käyttää hyväkseen vakoillakseen kansalaisiaan entisestään. Näitä viranomaisvakoilusta hyötyviä yrityksiä ovat esimerkiksi IT-alan jätit Microsoft ja Intel. Jos jotain tietoa voidaan käyttää väärin, sitä todennäköisesti tullaan käyttämään väärin.

Vaikka suurin osa viranomaisista toimisi lain rajoissa, moraalisesti ja oikein, ei tarvita kuin yksi mätä omena, joka on valmis käyttämään tietoja tai valtaansa kyseenalaisesti. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää, että kansalaisilla on aitoja keinoja suojautua viranomaisten mielivaltaa vastaan. Mikäli joku moderni Hitleri pääsisi valtaan valtiossa, joka on kerännyt valmiiksi kansalaisten sormenjäljet ja DNA:n ja ottanut kansalaisten tietoliikenteen valvontaan, jättäisi hänen gestaponsa Natsi-Saksan kakkoseksi. Koskaan ei voida tietää, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, minkä vuoksi on ensisijaisen tärkeää, että varaudutaan pahimpaan.

Saarisen mukaan ”Meidän yhteiskuntamme olisi valittava, kumpi meille on tärkeämpää – yksilön tietosuoja vai yhteisön, ja sitä kautta myös yksilöiden turvallisuus”. Väärin. Yksilön tietosuoja ja turvallisuus kulkevat käsikkäin. Yksityisyys on yksi tärkeimmistä suojakeinoista, mitä yksilöllä on olemassa. Yksityisyys ja mahdollisuus toimia anonyymisti ovat tiedonvälityksen, lähdesuojan, totuuden julkituomisen ja demokratian viimeisiä turvasatamia. Mikäli yksityisyys murennetaan, tuhotaan samalla demokraattisen ja vapaan kansalaisyhteiskunnan peruspilarit. Yksityisyys ja turvallisuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan toisilleen välttämättömiä.

Filosoraptori

Pakkoruotsi on hanurista – vapaa kielivalinta ftw!

Pakkoruotsi on kyllä hanurista ja syvältä sieltä. Tämä ei tarkoita, että ruotsinkieliset olisivat huonoja ihmisiä, eikä tämä tarkoita, että olisin vihapuheinen nuori mies. Suomenruotsalaiset eivät ole sama asia kuin ruotsin kieli, vaikka vapaan kielivalinnan vastustajat tahtovatkin vääntää pakkoruotsin väkisin ihmisvihaan, koska eivät keksi pakkoruotsille rationaalisia perusteita. ”Pakkoruotsi on hanurista” tarkoittaa, että pakkoruotsi on äärimmäisen surkeasti perusteltua politiikkaa, joka ei toteuta mitään sen väitettyjä hyviä puolia, vaan itse asiassa toimii aktiivisesti niiden vahingoksi.

Pakkoruotsia perustellaan muun muassa sillä, että kielten osaaminen on aina hyväksi, että ruotsinkielisten palvelut voidaan turvata ja että useamman kielen osaaminen auttaa oppimaan muita kieliä. Jep, jep. Hienoja perusteluja, mutta nämä kaikki perustelut edellyttävät sitä, että pakkoruotsi tosiaankin opettaisi ruotsia. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole.

Jos pakkoruotsi toimisi, jokaisen suomalaisen tulisi oppia vähintään perustaidot ruotsista. Näin ei tapahdu, vaan hyvin suuri osa suomalaisista ei osaa ruotsia edes alkeellisesti vuosienkaan opiskelun myötä. Edellinen opetusministeri Henna Virkkunen oli huolissaan, koska korkeakoulujen kielten opetuksen voimavaroista jatkuvasti suurempi osa menee kielenosaamisen aukkojen paikkaamiseen. Suurin osa oppilaista saa peruskoulun päättötodistukseen ruotsin numeroksi 6. Keskiverto suomalainen ei osaa käydä ruotsia edes turistitasolla siitä huolimatta, että ruotsi on ainoa pakollinen kieli, jota lapset joutuvat opiskelemaan.

Englantia osataan Suomessa valtavasti. Käytännössä jokainen nuori suomalainen osaa keskustella vähintään huonolla englannilla. Huomionarvoista on, että englanti ei ole Suomessa pakollinen, vaan sen tilalta voi opiskella esimerkiksi saksaa. Vaikka Suomessa ei ole pakkoenglantia, suomalaiset osaavat englantia. Suomessa taas on pakkoruotsi, mutta suomalaiset eivät osaa ruotsia. Jotta pakkoruotsia voitaisiin perustella ruotsin osaamisella, tulisi suomalaisten oppia sen myötä ruotsia. Koska suomalaiset eivät opi pakkoruotsista huolimatta ruotsia, ei pakkoruotsia voi perustella millään perusteella, joka edellyttää ruotsin oppimista.

Kuten jo todettua, englanti ei ole pakollista, mutta sitä osataan. Ruotsi on pakollista, mutta sitä ei osata. Jos suomalaisille halutaan opettaa ruotsia, olisi järkevää tehdä johtopäätös, että ainakaan pakkoruotsilla sitä ei pystytä tekemään. Pakkoruotsin kannattaminen ei tarkoita ruotsin osaamisen kannattamista, vaan ihmisten pakottamista istumaan ruotsin tunnilla ilman, että he tai yhteiskunta hyötyisi siitä mitään.

Mikäli hankkiutuisimme eroon pakkoruotsista, suomalaisten ruotsin kielen osaaminen parantuisi. Pakkoruotsi tarkoittaa, että opetusresursseja kuluu valtavasti ihmisiin, joita ruotsi ei kiinnosta ja jotka eivät sitä tule koskaan oppimaan pakkoruotsista huolimatta. Mikäli kielenvalinta olisi vapaaehtoista, valikoituisivat ruotsia opiskelemaan ne ihmiset, joilla on siihen motivaatio. Tällöin resurssit voitaisiin kohdistaa paremmin heihin ja heillä olisi mahdollisuus oppia ruotsia paremmin. Tällä hetkellä resurssien käyttäminen pakkoruotsin ”opettamiseen” ihmisille, jotka eivät sillä mitään tee tai sitä koskaan opi, ei ole pelkästään turhaa, vaan myös haitallista.

Suomessa osataan huomattavasti vähemmän suuria eurooppalaisia kieliä kuin muualla Pohjoismaissa. Suomessa noin  noin 18% kansalaisista kokee osaavansa keskustella saksaksi. Ruotsissa tämä luku on noin 30%. Tanskassa jopa noin 58%. Ranskaa kokee osaavansa noin 3% suomalaisista. Tanskassa ja Ruotsissa yli 10%. Espanjaa osaa noin 2% suomalaisista, ruotsalaisista ja tanskalaisista noin 5%. Kielten osaaminen on Suomessa heikompaa kuin muualla Pohjoismaissa. Tämä on täysin loogista, sillä toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa lapset joutuvat istumaan ”opiskelemassa” kieltä, josta he eivät koe saavansa mitään hyötyä. Tämä vie sekä opetuksesta että oppilailta resursseja, jotka he voisivat käyttää mielekkäämmin laajentamalla kielellistä osaamistaan. Pakkoruotsi ei lisää kielellistä monimuotoisuutta, vaan tappaa sen.

Jotta pakkoruotsi olisi perusteltua, tulisi sillä saada edes etäisesti yhtä hyvä osaamistaso kuin minkä verran suomalaiset osaavat englantia. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan vapaa kielivalinta parantaa Suomen kilpailukykyä, monipuolistaa kielten osaamista ja parantaa ruotsin taitoja ja asemaa Suomessa. Harva asia on yhtä typerää kuin paukuttaa päätään puuhun ja toivoa, että joskus se muuttuu kullaksi. Onkin valitettavaa, että tämä on miltei valokuvatarkka kuvaus hallituksen harjoittamasta kielipolitiikasta.

Mikäli kannatat vapautta kieltenopiskeluun, käy allekirjoittamassa asiaa koskeva kansalaisaloite!