Nuuskakielto on typerä ja turha laki, joka tulee kumota

Nuuskan myyntikielto on typerä ja turha laki. Jokainen, joka tahtoo käyttää nuuskaa, saa sitä nykyään helposti ja vaivatta käsiinsä, vaikka poliitikot koittavat esittää, että nuuskan myyminen olisi kiellettyä Suomessa. Kysymyksessä on siis taas vaihteeksi laki, jota ei voi valvoa, joka ei vaikuta positiivisesti mihinkään ja josta ei ole mitään hyötyä. Tällaisia lakeja ei tulisi alunperinkään olla olemassa.

Sen sijaan, että nuuskakiellosta olisi jotain hyötyä, siitä on valtavasti haittaa. Kieltolain ansiosta Suomi ei saa senttiäkään veroja nuuskan myymisestä, vaan rahat kannetaan suoraan ulkomaille. Kieltolaki myös synnyttää hyvän bisneksen trokaajille, jotka voivat hakea nuuskat ulkomailta ja myydä ne hyvällä katteella Suomessa. Suurin piirtein ainoa laillinen toimija, joka hyötyy nuuskakiellosta, on Viking Line, jolle nuuskakielto ohjaa valtavasti asiakkaita ja kansalaisten masseja.

Ilman nuuskaa Suomi ei olisi voittanut vuonna -95. Never forget!

Ilman nuuskaa Suomi ei olisi voittanut vuonna -95. Never forget!

Puhtaan taloudellisen vahingollisuutensa vuoksi nuuskakielto on myös moraalisesti kyseenalainen. Nuuskakielto edustaa poliitikkojen ajatusmallia, että poliitikoilla olisi muka kykyä, osaamista tai oikeutta määrätä, mitä kansalaiset tekevät omalla kehollaan. Oikeasti poliitikoilla ei tietenkään ole mitään asiantuntemusta tai osaamista tällaisten päätöksien tekemiseksi – ja vaikka jollakin heistä jonkun sattuman kautta sattuisi olemaan tietoa ja taitoa, ei hänellä siltikään olisi mitään oikeutta sanoa kenellekään, mitä he omaan ruumiiseensa tunkevat. Liberaalin demokratian lähtökohtana tulee olla, että tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita muita. Nuuskan survominen huuleen taas vahingoittaa ympäristöä ja muita ihmisiä jopa vähemmän kuin tupakan polttaminen tai musiikin kuuntelu kovalla.

Nuuskakielto tulee kumota ja nuuskan myynti vapauttaa. Sanoohan sen jo terve järkikin, että jos laki ei toimi ja sen ainoa vaikutus on kanavoida rahaa suuryrityksille ja ulkomaille, se laki tulee kumota.

Eiku vitura, määhän unohin, että poliitikkojen tietoinen tarkoitus on kanavoida rahaa suuryrityksille ja ulkomaille. My bad.

Mainokset

Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita kieltolakia

Keskustan eduskuntavaaliehdokas Pekka Puska kertoo, että keskioluen kieltolakia ei ole poistettu Keskustan ohjelmasta, vaan Keskusta vaan miettii, mikä olisi ovelin kikka saada ujutettua kieltolaki mukaan politiikkaan. Puskan mukaan alkoholi tappaa meidät kaikki ja koko suomalainen kansa tulee kuolemaan sukupuuttoon, koska äijät juovat Olvia saunakaljana. (Citation needed.)

Todellisuudessa suomalaiset eivät kuitenkaan ole mitään rapajuoppoja, vaan täällä juodaan saman verran kuin Euroopassa muutenkin. Myöskään humalahakuinen juominen ei ole Suomessa mitenkään erityislaatuisella tasolla muuhun Eurooppaan nähden, eivätkä suomalaiset kärsi alkoholin haitoista sen enempää kuin muutkaan eurooppalaiset. Tämän lisäksi kansamme on sivistynyttä, Euroopan koulutetuinta ja yksiä älykkäimmistä kansoista koko planeetalla. Me emme oikeasti tarvitse virkamiehiä ja poliitikkoja kertomaan meille, minkä verran bisseä saamme juoda yhtään sen enempää kuin tarvitsemme heitä syöttämään meille Pilttiä. Holhoaminen on typerää, turhaa ja ihmisarvoa alentavaa, eikä siitä ole mitään hyötyä.

Puliukot alkoivat tenuttaa korvikealkoholia, koska Suomessa oli kieltolaki. Kieltolaki aiheuttaa juoppoutta.

Puliukot alkoivat tenuttaa korvikealkoholia, koska Suomessa oli kieltolaki. Kieltolaki aiheuttaa juoppoutta.

Suomen alkoholipolitiikkaa pitää muuttaa huomattavasti sallivampaan ja eurooppalaisempaan suuntaan. Baarien aukioloajat ja hinnoittelu tulee vapauttaa täysin, kuten myös alkoholin mainonta. Baareille ja panimoille tulee myöntää oikeus myydä tuotteitaan ulos miten tahtovat riippumatta siitä, minkä verran tuotteissa on alkoholia. Alkoholiveroa pitää laskea niin rajusti, että viinaralli Virosta tyrehtyy ja ruotsalaiset sekä norjalaiset alkavat viinarallata Suomessa. Alkoholin anniskelu sekä myynti tulee vapauttaa ja kaikki typerät ”saat tilata kerralla vain yhden tuopin”-pykälät tulee kumota. Ylipäätään alkoholipolitiikasta pitää tehdä ihmisarvoa ja vapautta kunnioittavaa.

Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita hyysäystä ja kontrollia, vaan sitä, että ihmiset voivat itse ottaa vastuun toiminnastaan. Virkamiehet ja poliitikot eivät ole keskimärääistä fiksumpia tai vastuullisempia, vaan tasan samanlaisia törppöjä kuin kaikki muutkin. Heillä ei ole edes teoriassa kykyä tai osaamista sanoa, mikä on kansalle hyväksi ja mikä ei. Lisäksi virkamiesten harjoittama kontrolli ja hallinta maksaa veronmaksajille pitkän pennin sekä menetetyissä että kulutetuissa veroissa. Kieltolait eivät ole toimineet käytännössä koskaan, mutta about joka kerta ne ovat vahingoittaneet yhteiskuntaa radikaalisti. Etanolikielto ei poikkea muista kieltolaeista.

Ratkaisu rikkaiden veronkiertoon: Suomesta Pohjois-Korea!

Verohallinto ehdottaa, että Suomi ryhtyy perimään maasta pysyvästi muuttavilta ihmisiltä ns. ”jäähyväisveroa”. Syynä Karl Fazerit ja Nalle Wahlroosit, jotka muuttavat Suomesta jeeraan, koska täällä on liian suuri verotus. Eli käytännössä se, että Suomen kansalaiset jättävät Suomen liian korkean verotuksen vuoksi, koitetaan ratkaista nostamalla verotusta.

Viimeksi, kun itse sain näin hyvän idean, se oli krapulassa ja päättelin, että sillä se lähtee, millä on tullutkin. Seurauksena viikon mittainen ränni, vaimo jätti, koira myi omaisuuteni ulkomaille ja löysin itseni kommunistien listalta ehdokkaana Hailuodon valtuustoon. Voin sanoa, että olisi ehkä kannattanut ennemmin tilata se pitsa.

Tässä ehdotuksessa on muutamia rankkoja ongelmia, siis sen lisäksi, että se on alusta saakka päin helvettiä. Ensinnäkin lakia on käytännössä mahdotonta implementoida. Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi poismuuttaja ei yksinkertaisesti realisoisi ja siirtäisi omaisuuttaan piiloon ennen muuttoa pois Suomesta. Toiseksi ei ole mitään muuta keinoa kuin aseistetut vartijat rajalla estämässä, että tästä maasta ei pääsisi pois ilman esimerkiksi pankkiin talletettua ”muuttotakausta”. Kolmanneksi ehdotus ainoastaan nopeuttaa varakkaimpien veronmaksajien muuttoa pois Suomesta, mikäli se missään vaiheessa näyttäisi olevan toteutumassa. Turha ottaa riskiä, mikäli on mahdollista olla ottamatta.

Suurin ongelma tässä ehdotuksessa on, että se on radikaalisti vastoin Suomen perustuslaista, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja EU:n perusvapauksista ilmenevää vapaan liikkuvuuden periaatetta. Vapaa liikkuvuus tarkoittaa muun muassa sitä, että ihminen ei joudu maksamaan valtiolle lunnaita päästäkseen sieltä pois. Ehkä Pohjois-Koreaan tai Neuvostoliittoon sopii, että viranomaisille maksetaan voitelumassit rajalla, mutta liberaaliin, ihmisoikeuksia kunnioittavaan demokratiaan se ei missään tapauksessa kuulu. Jos valtiosta ei pääse edes pois, niin aletaan lähestyä jo sellaista ihan oikeaa hirmuvaltaa.

Kuvassa se käytännön keino, jolla verohallinto tahtoo verottaa rikkaita.

Kuvassa se käytännön keino, jolla verohallinto tahtoo verottaa rikkaita.

Mikäli oikeasti tahdotaan verottaa rikkaita, se ei todellakaan tule onnistumaan koskaan tällä strategialla. Ketään ei yksinkertaisesti voida pakottaa maksamaan veroja. Ainoa keino saada ihmiset, etenkin varakkaammat, maksamaan veroja, on pitää verotus kohtuullisella tasolla ja käyttää veroina kerätyt rahat siten, että niillä on mahdollisimman suuri hyväksyntä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että meidän pitää leikata julkisesta sektorista sitä turhaa roskaa, jota siellä on valtavasti ja käyttää säästyneet varat verojen laskemiseksi sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi. Eli sen sijaan, että survotaan kirjaimellisesti miljardeja megakorporaatioille, politiikkaleikkeihin, ulkomaalaisille pankkiireille, vieraiden valtioiden aseostoihin ja jäsenmaksuhelpotuksiin, Lähi-Idän sotaleikkeihin ja sen sellaiseen, niin käytetäänkin nämä rahat siihen, että ihmiset joutuvat maksamaan vähemmän veroja ja että heidän perusoikeutensa turvataan. Tämän pitäisi olla jokaisella poliitikolla periaatteena sen sijaan, että he koittavat lapioida mahdollisimman paljon toisten rahaa omiin hyvä veli -projekteihinsa.

Leikata pitää, mutta tyhmä ei saa olla

Suomen valtio tuhlaa enemmän rahaa kuin mitä sillä on, minkä seurauksena hallitus huutaa sopeutustoimia. Suomeksi tämä tarkoittaa leikkauksia ja veronkorotuksia. Jyrki Katainen haluaa näitä sopeutuksia 3 miljardin edestä. Jutta Urpilaisen mielestä luku on 1,5 miljardia. Arhiksen Pave puolestaan toteaa, että jos vaan nostettaisiin asuntojen ynnä muiden verotusta. Veronkorotuksiin meillä ei tietenkään ole enää varaa ja päättäjämme tuntien leikkauksetkin kohdistuvat koutukseen ja terveydenhoitoon, koska miksipä ei.

Perusongelma kaikessa on, että päättäjät ovat huolimattomia ja heillä on hällä väliä -logiikka Suomen menoihin. Valtion menot koostuvat lukemattomista pienistä puroista, jotka yhdessä muodostavat miljardien eurojen kokoisen pauhaavan kosken. Näistä pienistä puroista ei juuri leikata, koska päättäjien logiikan mukaan ne ovat mitättömiä menoja valtakunnan budjetissa, eikä niistä leikkaaminen hyödyttäisi paljon mitään. Toisaalta samaa logiikkaa käytetään myös uusien menoerien oikeuttamiseksi. Mitä se nyt 700 000 euroa missään tuntuu, kun julkisen sektorin kohdalla puhutaan useista kymmenistä miljardeista.

Käytännössä tällaisesta hällä väliä -logiikasta seuraa, että pienet menot kasvavat jatkuvasti ja leikkausten kohdalla ne jätetään huomiotta. On helpompi leikata isommista ja yhtenäisemmistä kohteista, kuten sosiaali- ja terveysmenoista, poliisista, koulutuksesta ja muista sellaisista. Tämän seurauksena tuhlailu kasvaa ja palvelut heikkenevät. Siksi onkin tärkeää, että nimenomaan näitä turhia menoja ryhdytään karsimaan aktiivisesti.  Niin pitkään kuin meillä on näitä turhia menoja, ei yksikään leikkaus Suomen kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin tai yksikään veronkorotus ole perusteltavissa. Ja näitä turhia menoja riittää.

Jykä heittää vitsin

Tiiättekö lol.

YLIMÄÄRÄISIÄ MENOJA

Suomessa on esimerkiksi koko Euroopan toisiksi korkeimmat puoluetuet. Puoluetuet siirtävät kansan omaisuutta puolueille 34 miljoonaa euroa joka vuosi. Äänestäjää kohti tukea maksetaan jopa 12,25 euroa. EU:n keskiarvo on 3,73 euroa, mutta monissa valtioissa vielä huomattavasti tätä vähemmän. Latviassa ja Maltalla puoluetukia ei makseta lainkaan. Mikäli Suomi lakkauttaisi puoluetuet, kansalaiset säästäisivät 34 miljoonaa vuodessa. Jo pelkästään kohtuullistamalla puoluetuet eurooppalaiselle keskitasolle säästöjä syntyisi 24 miljoonaa.

Työkkärin haista paska -kurssit ja tempputyöllistäminen ovat toinen tuttu menoerä, josta on lähinnä haittaa. Ensinnäkin nöyryyttävä kurssittaminen vääristää työttömyystilastoja, sillä kurssitettavat ja tempputyöllistämiset on siivottu nätisti pois tilastoja rumentamasta. Lisäksi tempputyöllistäminen vahingoittaa työmarkkinoita ja lisää työttömyyttä, sillä jokainen tempputyöllistämällä täytetty työpaikka on pois työmarkkinoilta.

Työkkärin erilaiset kokeilut ja valmennukset maksavat 38,77 miljoonaa, työllisyyspoliittinen avustus 37,5 miljoonaa ja palkkatuettu työ 178 miljoonaa. Lisäksi menoja syntyy tiedottamisesta, arvioinneista ja muusta sellaisesta. Lukuun ei ole laskettu työkkärin tarjoamia ammatillisia tai täydentäviä koulutuksia. Suomi säästää 254,27 miljoonaa joka vuosi, kun se lopettaa tempputyöllistämisen.

Muita helppoja kohteita, joista voidaan leikata, tai jotka voidaan jopa lopettaa kokonaan, ovat esimerkiksi Afghanistanin NATO-leikit (55,8 miljoonaa), Briteille myönnetty eurostoliiton jäsenmaksuhelpotus (136 miljoonaa), vastaanottokeskukset (67,9 miljoonaa), avustukset kirkolliseen ja uskonnoliseen toimintaan (2,35 miljoonaa) ja ministerit avustajineen (1,9 miljoona), poliittisesti sitoutuneiden nuorisojärjestöjen tuet (3,65 miljoonaa), Vähemmistövaltuutettu (1,01 miljoonaa), Svenska folktinget ja Paasikivi-seura (585 000 euroa), Yle (yli 512 miljoonaa), koulujen maksamat tekijänoikeusmaksut (18,22 miljoonaa) ja niin edelleen. Nämäkin ovat vain esimerkkejä, jotka ensimmäisenä revin takapuolestani. Tietysti on olemassa myös muita menoja, joista voidaan leikata heikentämättä Suomen kansalaisten perusoikeuksia.

Yle on suhteessa suurempi kuin Brittilän valtiollinen kanava.

Yle on suhteessa suurempi kuin Brittilän valtiollinen kanava.

KEHITYSAPU JA YRITYSTUET

Vaikka budjetti koostuu suurimmaksi osaksi pienistä puroista, löytyy sieltä tietysti myös helppoja miljardien kohteita, joista voidaan leikata ilman, että joudutaan ottamaan koululaisilta tai eläkeläisiltä. Erinomaisina esimerkkeinä kehitysapu ja yritystuet. Pelkästään näillä saadaan kasaan noin 2,2 miljardia säästöä, minkä lisäksi veroja voidaan jopa laskea.

Kehitysapu maksaa Suomelle noin 1,1 miljardia joka vuosi. Niin pitkään kuin Suomen budjetti on epätasapainossa, tämä 1,1 miljardia otetaan velaksi. Suomi lainaa rahaa, jotta se voi antaa sen eteenpäin muualle.

Nimestään huolimatta kehitysapu ei varsinaisesti kehitä tai auta, vaan se on jopa haitallista. Sambialaisen taloustieteilijä Dambisa Moyo on kritisoinut kehitysapua kirjassaan Dead Aid. Hänen mukaansa kehitysapu ruokkii korruptiota, pitkittää köyhyysongelmaa ja ennen kaikkea tekee kehitysmaat riippuvaiseksi rikkaista länsimaista. Kehitysapu ei ole pyytteetöntä rahaa, eikä ilmaista lounasta ole olemassakaan, etenkään taloudellisessa valtapolitiikassa.

Kehitysavun lisäksi toinen valtava rahareikä ovat yritystuet. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan Suomi maksaa erilaisia yritystukia noin 4,8 miljardia. Tästä noin 3,7 miljardia ovat erilaisia verotustukia ja -helpotuksia ja loput yrityksille suoraan tai erilaisiin hankkeisiin annettavia tukia. Mukaan ei ole laskettu uuden yrittäjän starttirahaa, joka on tuki yrittäjälle, ei yritykselle.

Ylen mukaan suurin osa yritystuista jaetaan vuodesta toiseen pääasiassa muutamille suurimmille firmoille. Yritystuet ovat siis tulonsiirto pienemmiltä yrityksiltä ja veronmaksajalta suuryrityksille. Yritystuet vääristävät markkinoita ja lisäävät kansalaisten verotaakkaa suuryritysten hyväksi. Sosiaaliturva on tarkoitettu ihmisiä, eikä suuria firmoja varten.

Poistamalla suorat ja hankkeisiin maksettavat yritystuet saadaan välittömästi kansalaisten taakkaa vähennettyä 1,1 miljardilla. Poistamalla erilaiset verotuet ja -vähennykset yhteisövero puolestaan voidaan laskea noin 6% pintaan. Yhteenkään kansalaisten perusoikeuteen ei olisi tarvetta koskea, mutta rahaa saataisiin säästettyä parempaan käyttöön ja verotusta voitaisiin sekä keventää että yksinkertaistaa. Kansalaisten etu toteutuisi.

Poistamalla kehitysapu ja suorat yritystuet säästetään 2,2 miljardia. Kohtuullistamalla puoluetuet eurooppalaiselle keskitasolle säästetään 24 miljoonaa. Hankkiutamalla eroon tempputyöllistämisestä, Afghanistanin sodasta, uskontojen ja poliittisten järjestöjen tukemisesta ja koulujen maksamista tekijänoikeusmaksuista säästetään yli 334,87 miljoonaa. Leikkaamalla Yleltä, Brittien jäsenmaksuhelpotuksista, vastaanottokeskuksista ja ministereiltä avustajineen vain 10% säästetään 71,78 miljoonaa. Yhteensä näillä saataisiin helposti yli 2,6 miljardin säästöt. Epäsuorat yritystuet poistamalla yhteisöveroa voitaisiin lisäksi laskea huomattavasti. Menot laskevat, velkaantuminen hidastuu, verot laskevat ja kansalaisten perusoikeuksiin ei kosketa.

Leikkauksia pitää tehdä ja välittömästi, mutta tyhmä ei saa olla. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Paisuvien poliitikkojen pullapitkot ja hyvä veli -uraputket eivät kuulu veronmaksajien maksettavaksi. Pelkästään pienillä leikkauksilla ylimääräisistä tai haitallisista menoista voidaan saavuttaa hallituksen haluamat sopeutustoimet ilman yhtäkään veronkorotusta tai leikkausta mistään hyvinvointivaltion perustuslaillisesta tehtävästä. Ja niitä ylimääräisiä menoja riittää muutamallekin kaudelle.

Huumeissa on tulevaisuus

Kieltolait ovat keskimäärin yhtä fiksu idea kuin työntää peräsuoleensa porkkana ja toivoa, että se muuttuu kullaksi. Kieltolait ovat kaksiteräinen miekka, joka on survottu suoraan yhteiskunnan rintakehään ja käännetty pari kertaa. Ensinnäkin kieltolakien ylläpitäminen ja valvominen maksaa valtavasti rahaa, joka on pois kaikesta muusta, kuten terveydenhuollosta tai koulutuksesta. Toiseksi kieltolait vahingoittavat taloudellisesti hyödyllistä tuottavaa toimintaa joko nostamalla sen riskit kattoon tai jopa suoraan estämällä sen. Kieltolait ovat siis yleisesti surkea juttu.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteisiin kuuluu, että asiat ovat lähtökohtaisesti vapaita ja laillisia. Asia voi olla laiton ainoastaan, mikäli se on erikseen lailla kriminalisoitu. Tämä kriminalisointi ei ole myöskään hyväksyttävää pelkästään siksi, että se voidaan säätää lailla, vaan lisäksi on otettava huomioon perusoikeudet ja -vapaudet sekä kieltolain taloudelliset seuraukset. Laki ei ole hyväksyttävä vain, koska se on laki. Kieltolaki vaatii poikkeuksetta erittäin vahvat juridiset ja taloudelliset perustelut, että voidaan edes harkita, voiko kieltolaki olla hyväksyttävä. Sanomattakin selvää, että suuri osa kieltolaeista ei täytä näitä perusoikeudellisia, oikeusvaltiollisia tai taloudellisia kriteerejä.

Kaikista tunnetuin esimerkki kieltolaista lienee nykyinen huumepolitiikka. Nykyisessä huumepolitiikassa kaikki päihteet ovat absoluuttisen kriminalisoituja ja kiellettyjä muutamia valtioiden ja ylikansallisten megakorporaatioiden jakamia vaihtoehtoja lukuunottamatta. Täydellisestä kiellosta ja jopa ihmisoikeussopimusten vastaisista pakkotoimista huolimatta huumeiden kysyntä on kasvussa ja saatavuus on helppoa. Nykyinen kieltolaki ei selkeästikään siis saavuta edes sen omia tavoitteita.

Suomen nykyinen huumausainepolitiikka on niin typerää, että oksat pois, mutta onneksi meillä on Euroopan unionin sisältä paljon parempiakin, empiirisesti toimiviksi todistettuja huumausainepolitiikan malleja. Parempiakin vaihtoehtoja on. Dekriminalisoimalla huumeet ja laillistamalla kannabis Suomi säästää ja tienaa miljoonia verovaroissa, vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, luo Suomeen uutta työllisyyttä sekä teollisuutta ja yleisesti ottaen onnistuu kaikilla tavoilla paremmin kuin Suomen nykyinen huumepolitiikka, joka perustuu lähinnä pään hakkaamiseen puuhun, kunnes puu antaa periksi.

Nykyinen huumausainepolitiikka on kallista ja vahingollista

Nykyisen täyskieltoon ja rankaisemiseen perustuvan huumepolitiikan hinta valtiolle oli THL:n raportin Huumetilanne Suomessa 2011 mukaan vuonna 2009 noin 128 miljoonaa vuodessa. Lisäksi nykyisestä huumepolitiikasta syntyi kunnille maksettavaksi noin 133,5 miljoonaa euroa, josta valtion maksamaa osuutta oli 33,4 miljoonaa. Yhteensä nykyinen huumepolitiikka maksoi valtiolle ja kunnille suoraan noin 228 miljoonaa, eli ihan perkeleesti. Sillä rahalla rakentaisi runsaat 7 lastensairaalaa joka vuosi.

Huumepolitiikan suorien kustannusten lisäksi huumepolitiikasta seuraa välillisiä kustannuksia, kuten sosiaalista ja terveydellistä haittaa. Näiden kustannusten hinnaksi THL:n raportissa arvioidaan 550 – 1 210 miljoonaa euroa., eli puhutaan miljardiluokasta. Kustannukset johtuvat esimerkiksi rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä huumeiden aiheuttamista haitoista, kuten sukupuolitautien tarttuminen tai yliannostukset.

Michael Phelpsin elämä meni huumeiden vuoksi pilalle. Tai siis ei mennyt.

Michael Phelpsin elämä meni huumeiden vuoksi pilalle. Tai siis ei mennyt.

Portugalissa huumeiden käyttö ja hallussapito dekriminalisoitiin vuonna 2001. Dekriminalisoinnissa huumeiden käyttäjät alettiin nähdä ennemmin ihmisinä, jotka kaipaavat apua kuin rikollisina. Dekriminalisointi perustui sen myöntämiselle, että maailma ei ole huumevapaa, minkä vuoksi huumeiden aiheuttamat vahingot yhteiskunnalle tulee minimoida sen sijaan, että itse asian olemassaolo yritetään kieltää. Raporttien ja tutkimuksien mukaan dekriminalisointi vähensi huumeiden aiheuttamia haittoja yhteiskunnalle. Huumeriippuvaisten määrä laski 50%, huumeiden käyttäjien määrä laski ja huumeista johtuvien sukupuolitautitartuntojen ja yliannostusten määrä romahti. Dekriminalisointi siis toimi.

Koska huumausaine ei itsessään ollut enää rikos, eivät huumeiden käyttäjät enää syrjäytyneet yhteiskunnasta rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. Dekriminalisointi auttoi myös siten, että päihteiden ongelmakäyttäjät uskalsivat hakea apua helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa, mikä luonnollisesti vähensi huumeiden aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Dekriminalisointi toimi, koska se keskittyi auttamiseen ja haittojen vähentämiseen, ei rankaisemiseen ja oletukseen, että asia katoaa, kun sen siivoaa maton alle tai vankilaan.

Portugalin kokemukset huumeiden dekriminalisoinnista ja haittojen vähentämiseen pyrkivästä huumepolitiikasta ovat todistetusti toimineet. Mikäli Suomen poliitikot olisivat fiksuja, he ottaisivat kokemuksista vaarin ja alkaisivat toteuttaa dekriminalisointipolitiikkaa myös Suomessa. Koska empiiristen kokemuksien perusteella dekriminalisointi vähentää huumeiden sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, voitaisiin sillä saada myös Suomessa aikaiseksi miljoonien säästöt.

Kannabis lisää turismia ja tuo verotuloja

Suorien säästöjen lisäksi päihteillä voidaan myös tienata. Alankomaille laillinen kannabis on rahasampo. Alankomaat saavat arviolta 400 miljoonaa euroa verovaroja kannabiksen laillisesta myynnistä. Suorien verotulojen lisäksi kannabis on Alankomaille valtava matkailuvaltti ja Alankomaissa vieraileekin vuosittain miljoonia turisteja testaamassa paikallisia kannabiskahviloita, vierailemassa museoissa ja käyttämässä paikallisia palveluja.

Miljoonat käyvät vuosittain Amsterdamissa, eikä kannabiskulttuuri haittaa.

Miljoonat käyvät vuosittain Amsterdamissa, eikä kannabiskulttuuri haittaa.

Alankomaissa asuu noin 16,79 miljoonaa ihmistä. Suomessa taas noin 5,4 miljoonaa. Jos oletetaan, että Suomi saisi kokoon suhteutettuna kannabiksesta suurin piirtein saman verran verotuloja kuin Alankomaat, olisi se noin 129 miljoonaa euroa joka vuosi. Suorien verotulojen lisäksi myös Suomi saisi nauttia laillisen kannabiksen myötä suuremmasta määrästä turisteja ja heidän tuomaansa rahaa. Kysymys ei siis ole mistään pikkusummista, vaan kymmenistä tai jopa sadoista miljoonista.

Kannabista harrastavat keskimäärin enemmän nuoret kuin vanhat, joten kannabiksen laillistaminen vähentäisi suoraan nuorison syrjäytymistä sekä nuorisotyöttömyyttä. Käytännössä kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että ne ihmiset, jotka ennen olivat työttömiä hippejä, ovatkin yhdellä pienellä muutoksella tuottavia puutarhureita, kauppiaita ja veronmaksajia. Sen sijaan, että viihdekannabiksesta seuraisi yksinomaan haittaa julkiselle taloudelle, siitä voitaisiin saada myös hyötyä.

Kieltolaki vahingoittaa teollisuutta

Hamppu ei ole vain päihde, vaan myös erittäin monikäyttöinen ja käyttökelpoinen raaka-aine monelle eri teollisuudenalalle. Sen avulla voidaan tuottaa muun muassa erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten kestäviä ja kevyitä betoneja, biopolttoainetta sekä öljyjä. Materiaalien lisäksi hampusta on mahdollista saada elintarvikkeita ja lääkeaineita. Suomella on myös pienimuotoinen kilpailuetu teollisen kannabiksen käytössä. Suomessa kehitetty Finola-lajike on lisäksi niitä harvoja kannabislajikkeita, joiden kasvattaminen saa EU:lta tukea.

Kieltolaki vahingoittaa myös yleishyödyllisen teollisuushampun viljelyä ja käyttöä, koska sama kasvi katsotaan myös huumeeksi. Keiteleläisen hampunkasvattaja Timo Haaran tapaus on hyvä esimerkki tästä. Poliisi epäili Haaraa törkeästä huumausainerikoksesta ja hävitti Haaralta kaikkiaan 1,7 hehtaaria kannabiskasveja. Koska Haaran kasvattama hamppu oli huumausaineeksi soveltumatonta kuituhamppua, syyttäjä katsoi, että Haara ei ole syyllistynyt rikokseen. Haara ei kuitenkaan saanut korvauksia poliisien tuhoamista hamppupelloista ja vuosia kestänyt juridinen prosessi esti ja hankaloitti häntä harjoittamasta elinkeinoaan.

Miehen elinkeino tuhottiin, mutta korvauksia ei annettu. Kiitos, Suomi!

Timo Haaran elinkeino tuhottiin, mutta korvauksia ei tule. Kiitos, Suomi!

Virkavalta siis tuhosi maanviljelijältä täysin laillisen elinkeinon, mutta maanviljelijällä ei ole lainkaan realistisia mahdollisuuksia saada korvauksia viranomaisten toiminnasta. Kannabiksen kieltolaki asettaa teollisuushampun kasvattajat vaaraan menettää toimeentulonsa, mikä tekee teollisuushampun kasvattamisesta vähemmän houkuttelevaa ja lisää kohtuuttomasti siihen liittyviä riskejä. Kannabiksen kieltolaki aiheuttaa suoraa vahinkoa Suomen teollisuudelle, maanviljelylle ja työllisyydelle.

Mikäli kannabis rohkeasti laillistettaisiin, kenenkään ei tarvitsisi enää pelätä sitä, että viranomainen tulkitsee hänen lailliset kasvinsa huumeiksi ja tulee kitkemään ne ilman mahdollisuutta vahingonkorvaukseen. Kun tästä kohtuuttomasta uhasta ja haitasta päästään eroon, sekä teollisuushampun että lääkekannabiksen kasvattaminen muuttuu kannattavaksi ja sitä aletaan tehdä Suomessa enemmän. Teollisuuden materiaalit ja lääkkeet ovat erittäin hyviä vientituotteita, eikä niistä ole haittaa kotimaassakaan. Kannabiksen laillistaminen on jees teollisuuden, työllisyyden ja viennin kannalta.

Kannabis lailliseksi ja huumeet dekriminalisoiduksi

Nykyinen kieltopolitiikka tulee siis kalliiksi useammalla tavalla. Se vahingoittaa suoraan ihmisiä syrjäyttämällä nuoria ja estämällä huumeongelmaisten hakeutumisen hoitoon pelottelemalla rangaistuksella ja lisäkärsimyksellä. Tämän lisäksi pelkkä kieltolakien valvonta maksaa yhteiskunnalle satoja miljoonia joka vuosi. Kieltolakien ansiosta Suomi ei voi hyödyntää täysimääräisesti sille annettuja kansainvälisiä etuja, sen rikasta ja elinvoimaista maaperää tai kotimaista osaamista. Suomen huumepolitiikka on yksipuolisesti haitallista.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteiden mukaan todistustaakka on alunperin kieltäjällä. Oikeusvaltiossa ei saa olla uhrittomia rikoksia. Jostain syystä päihteiden ja kannabiksen kanssa todistustaakka on kääntynyt päälaelleen ja vapauden puolustajat joutuvat perustelemaan, miksi asian muka pitäisi olla laillista. Oikeasti asia on nimenomaan täysin päinvastoin ja todistustaakka on niillä, jotka tahtovat kieltää, rajoittaa ja vangita.

Rennompi huumepolitiikka toimii.

Rennompi huumepolitiikka toimii.

Kaikista typerintä kieltolaissa on, että sen oletetaan olevan perusteltu status quo ja jopa osa suomalaista kulttuuria. Todellisuudessa asia ei ole näin. Kieltolaki on suhteellisen nuori ilmiö, jota ei hyväksytty rationaalisella harkinnalla. Esimerkiksi huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi asetustasolla vasta 1966 ja lakitasolla vasta 1972. Alunperin hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rikokseksi, mutta suuressa valiokunnassa äänet menivät tasan ja eduskuntaryhmät seurasivat äänestyksessä tapansa mukaan suuren valiokunnan kantaa. Käytännössä huumeiden rangaistavuudesta päätti siis arpa. Huumeiden käyttö on rikollista siis sen vuoksi, että kävi huono tuuri, ei sen takia, että asiaa olisi pohdittu kovin syvällisesti.

Kannabiksen laillistaminen ja huumeiden dekriminalisointi säästävät valtavasti ja tuovat meille verovaroja. Huumepolitiikan järkevöittäminen vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, kuolemia ja tauteja. Yksinkertaisilla muutoksilla voidaan sekä auttaa huumeongelmaisia, ehkäistä nuorten syrjäytymistä että parantaa talouttamme. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kieltolakiin tai tuhota omaa kilpailukykyämme ja teollisuuttamme entisestään. Kieltolaki on typerä ja vahingollinen ja siitä tulee hankkiutua eroon.

Ruotsinpakottajien argumentit ovat yhtä ilmatiiviitä kuin pieru

Mitä enemmän kuulee poliitikkojen argumentteja pakkoruotsin puolesta, sitä varmemmaksi tulee, että pakkoruotsille ei ole mitään järkeviä perusteita. Argumentit ovat useimmiten lähinnä erilaisia olkiukkojen rakentelua, kuten syyttelyä nationalismeista tai asettamalla toisten suuhun väitteitä, joita kukaan ei ole esittänyt.  Pakkoruotsikeskustelussa pelotellaan taantumuksella, ruotsinkielisten holokaustilla ja muulla täysin yhdentekevällä sanahelinällä, joka ei joko tarkoita mitään tai jolla ei ole mitään liittymäkohtaa todellisuuteen.

En jatkuvasti jaksa sosiaalisessa mediassa toistella papukaijan lailla samoja argumentteja joka ikisessä keskustelussa, jonne muodottoman nenäni satun tunkemaan, päätin koota tähän muutamia niistä väitteistä, joihin törmään useimmiten, sekä kertoa, miksi nämä väitteet ovat päin helvettiä. Koska tiedän, että kaikissa asioissa on aina useampia puolia ja me karvattomat apinat olemme toivottomasti omien aivojemme vankeina, olen täysin varma, että pakkoruotsille löytyy myös jotain järkeviä, faktoihin perustuvia argumentteja. Toivon, että ruotsinpakottajat näkisivätkin hieman vaivaa ja toisivat esille muutamia näistä argumenteista, niin ei joudu jatkuvasti hokemaan samoja juttuja.

Muun muassa tätä suomenruotsalaista miestä syrjittiin, koska hänen aikanaan ei ollut pakkoruotsia.

Muun muassa tätä suomenruotsalaista miestä vainottiin, koska hänen aikanaan ei ollut pakkoruotsia.

1. Vapaaehtoisuus ei tarkoita vaihtoehdottomuutta

Väite: ”Valinnaisuus on johtanut siihen, että kouluissa opiskellaan entistä vähemmän kieliä. Todennäköinen seuraus on, että mitään muuta kieltä ei sitten valittaisi tilalle.”
Paavo Lipponen, Svenska nu ry:n puheenjohtaja

Vastaus: Pakkoruotsin poistaminen ei vähennä koulujen pituutta, vaan pakkoruotsin tilalle on asetettava opetussuunnitelmissa jotain muuta. Kaikista todennäköisimmät ja loogisimmat vaihtoehdot ovat toiset kielet. Pakkoruotsin poistaminen ei tarkoita, että ”mitään muuta kieltä ei valittaisi tilalle”, vaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus valita toinen kieli tilalle.

2. Vapaa kielivalinta parantaa kilpailukykyä

Väite: ”Toteutuessaan [vapaaehtoinen kielivalinta] heikentäisi Suomen kilpailukykyä. Suomi on taloudellisissa vaikeuksissa ja tarvitsee kielitaitoisia ihmisiä. Tarvitsemme kouluihin enemmän kielten opetusta, emme vähemmän.”
Anna-Maja Henriksson, oikeusministeri

Vastaus: Elinkeinoelämä kannattaa vapaaehtoisuutta kielten valintaan ja näkee pakkoruotsin Suomen kilpailukykyä vahingoittavana tekijänä. EK:n mielestä pakollinen ruotsin opettaminen syö resursseja muiden kielten opiskelusta ja siten heikentää suomalaisten kieltenosaamisen monipuolisuutta. EK:n jäsenjärjestöt painottavat omassa rekrytoinnissaan esimerkiksi venäjää, portugalia ja kiinaa moninkertaisesti ruotsiin nähden. Elinkeinoelämän näkökulmasta pakkoruotsi on vahingollinen ja haitallinen suomalaisten työllisyydelle.

Pakkoruotsi ei lisää kielten osaamista, vaan vähentää sitä. Suomen kielipolitiikka on poikkeuksellinen muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vaikka muissakin Pohjoismaissa on kielivähemmistöjä, kuten Ruotsin suomalaiset, ei missään muussa Pohjoismaassa ole vastaavaa pakollista vähemmistökieltä kuin Suomessa. Tämän seurauksena kaikissa muissa Pohjoismaissa osataan kieliä laajemmin ja paremmin kuin Suomessa. Pakkoruotsi tarkoittaa, että kaikki joutuvat käyttämään resursseja saman kielen opiskeluun, vaikka suurin osa ei ole motivoitunut siihen ja esimerkiksi Itä-Suomessa venäjän osaaminen on huomattavasti hyödyllisempää. Pakkoruotsin poistaminen ei vähennä kielten opetusta, vaan lisää sitä, koska pelkän ruotsin opetuksen lisäksi oppilaille tarjotaan myös muita kieliä.

Pakkoruotsi edistää lähinnä ruotsinkielisten kilpailukykyä suomenkielisiin nähden.

Pakkoruotsi edistää lähinnä ruotsinkielisten kilpailukykyä suomenkielisiin nähden.

3. Kaksikielisyys ei edellytä pakkoruotsia

Väite: Kannatan pakollisuutta, koska kukaan ei ole vielä vakuuttanut minua siitä, etteikö vapaaehtoisuuden vaikutus olisi pitkällä tähtäimellä sellainen, että on mahdotonta pitää kiinni kaksikielisyydestä.”
Li Andersson, Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Vastaus: Suomessa on ollut pakkoruotsi vasta 70-luvulta. Tätä ennen ruotsia opetettiin ainoastaan niille, jotka sitä tulivat myöhemmin tarvitsemaan työelämässään. Valtavasti pidempi aika Suomen historiasta on ollut aikaa ilman pakkoruotsia. Kaksikielisyys ja ruotsinkielisten palvelut voivat hyvin ajalla ennen pakkoruotsia, eikä pakkoruotsin voida osoittaa millään tavalla olevan kaksikielisyyden perusta tai sen kannalta tarpeellista. Koska meillä on historiallista faktaa siitä, että pakkoruotsia ei ennenkään tarvittu kaksikielisyyteen, on todistustaakka pakkoruotsin välttämättömyydestä kaksikielisyyden turvaamiseksi pakkoruotsin kannattajilla.

4. Perustuslakikaan ei edellytä pakkoruotsia

Väite: ”Pakkoruotsin poisto olisi paitsi iso ideologinen muutos, myös hallinnollisesti suuri ja ongelmallinen projekti. Ruotsi on määritelty kielilaissa ja perustuslaissa toiseksi kansalliskieleksemme.”
–  Janne Laitinen, Savon Sanomien Keski-Savon aluetoimituksen johtaja

Vastaus: Perustuslaki ei puhu yhdellä ainoalla sanalla pakkoruotsista. Perustuslain mukaan suomen- ja ruotsinkielisten palvelut on turvattava, mutta missään ei sanota, että tämä tarkoittaisi pakkoruotsia. Perustuslaki edellyttää, että viranomainen voi antaa palvelua sekä ruotsiksi että suomeksi. Tämä ei tarkoita yksittäistä viranomaista, vaan viranomaisinstituutiota. Koska suomen- ja ruotsinkielisten palvelut oli turvattu jo ennen pakkoruotsia, ei voida olettaa, että pakkoruotsi olisi palvelujen turvaamiseksi välttämätön.

Ruotsin opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Ainoastaan, jos lakiehdotus kirjoitetaan perustuslain vastaiseksi, voi ongelmia tulla. Mitään tarvetta perustuslain vastaiselle muotoilulle ei kuitenkaan ole, mikäli ei vartavasten tahdota perustuslaillisia ongelmia.

5. Pakkoruotsi on tasan oikea termi

Väite: ”Siinä mielessä pakkoruotsi on väärin valittu sana, että emmehän me puhu myöskään pakkomatematiikasta.”
Juhani Lindholm

Vastaus: Ensiksikin pakkoruotsi on täysin looginen termi pakolliselle ruotsille. Ruotsi on ainoa aine, joka on pakollinen kaikilla kouluasteilla peruskoulusta korkeakouluun. Ruotsia on pakko opiskella riippumatta siitä, onko sillä tekemistä oman alan kanssa vai ei. Esimerkiksi historian opiskelija ei joudu opiskelemaan yliopistolla matematiikkaa, mutta ruotsia joutuu. Ahvenanmaalla puolestaan ei ole lainkaan pakollista suomea.

Toiseksi yleissivistävät aineet poikkeavat perustavanlaatuisesti kielistä. Ruotsia puhuu koko maailmassa vain 8,7 miljoonaa ihmistä. Matematiikka taas pätee kaikkialla maailmankaikkeudessa samalla tavalla riippumatta kielistä. Yleissivistyksen kannalta on tärkeämpää, että lapsi osaa sanoa, kuka on Charles Darwin kuin puhua kiinaa. Yleissivistyksen kannalta on tärkeämpää tietää, mikä on keskiarvo kuin puhua somaliaa. Yleissivistyksen kannalta on tärkeämpää osata kirjoittaa kuin puhua tanskaa.

Ennen kaikkea ruotsin vertaaminen matematiikkaan on myös looginen virhe. Se perustuu oletukselle, että yhden aineen tarpeellisuudesta ei voisi puhua puhumatta samalla kaikkien muiden aineiden tarpeellisuudesta. Näin ei tietenkään oikeasti ole, vaan esimerkiksi historian tarpeellisuus on kokonaan erillinen kysymys siitä, onko koulussa tarpeellista opettaa arkeologiaa.

Yleisesti ottaen oikeusvaltio ja liberaali demokratia toimivat siten, että pakottaminen ei ole sallittua, ellei se ole hyvin perusteltua. Todistustaakka on pakottajalla, ei sillä, joka tahtoo lisätä vapaaehtoisuutta ja ihmisten omaa valintaa. Esimerkiksi matematiikan kohdalla alkeiden sisällyttäminen oppivelvollisuuteen on perusteltua, koska yhteiskunnallinen toiminta edellyttää käytännössä kaikilta sellaisia normaaleja taitoja kuten ymmärtää, mitä merkit +, – ja % tarkoittavat. Pakkoruotsin kohdalla järkeviä perusteluja pakottamiselle ei ole annettu.

Pakkoruotsi vahingoittaa suomalaisten kieliosaamista, Suomen kilpailukykyä, eikä sille löydy perusteita kaksikielisyyden turvaamisesta tai Suomen perustuslaista. Jotta pakkoruotsi olisi hyväksyttävää, sille pitäisi löytyä edes asteen verran nykyistä parempia perusteluja. Jos noita perusteluja ei tuoda tiskiin, pakkoruotsista tulee luopua välittömästi haitallisena ja resursseja turhaan syövänä yhteiskunnallisena riippakivenä.

Lahjatalous – antamalla ilmaiseksi saadaan enemmän kaikille

Ihmiskunnan teknologinen taso on kehittynyt siihen pisteeseen, että ihmiselle on mahdollista tuottaa rajattomasti tietoa käytännössä ilman minkäänlaisia kustannuksia. Ennen kirjallisen tiedon kopiointi oli vaivalloinen ja pitkä prosessi, joka oli usein tehtävä käsin. Nykyään tavallinen kotikone voi tallettaa ja kopioida hyllymetreittäin kirjallista tietoa muutamissa minuuteissa pelkästään nappia painamalla. Teknologia luo runsautta. Jos jotain voidaan tarjota rajattomasti, on sen tarjonta aina rajattomasti enemmän kuin kysyntä. Vaikka ihminen olisi miten ahne hyvänsä, hän ei yksinkertaisesti pysty kuluttamaan kuin rajallisen määrän. Tiedon runsaus tarkoittaa sitä, että totutut tavat ja vanhat niukkuuteen perustuvat talousmallit eivät enää päde sen suhteen samalla tavalla kuin ennen. Jos jotain asiaa on rajattomasti kenen tahansa saatavilla, siitä ei ole enää mahdollista pyytää maksua. Perinteinen markkinatalous ei ole enää järkevä tapa pyrkiä ymmärtämään tiedon taloutta.

abundance

Lahjatalous on talouden malli, jossa hyödykkeitä annetaan ilman vastikkeellisia sopimuksia tai epämuodollisia odotuksia, että niistä saisi jotain takaisin. Monet metsästäjä/keräilijä-yhteisöt ovat hyviä esimerkkejä lahjataloudesta. Näissä yhteisöissä yhteisön muut jäsenet lahjoittavat ruokaa yhteisön jäsenelle, joka on esimerkiksi huonon tuurin vuoksi epäonnistunut ruoan hankinnassa. Vastaavia järjestelmiä on esimerkiksi monissa maissa, joissa buddhalaisuus elää vahvana. Monet köyhyyslupauksen tehneet buddhalaiset munkit elävät pääasiassa ihmisten vapaaehtoisten lahjoitusten varassa. Toisiin hyödykkeisiin lahjatalous soveltuu paremmin kuin toisiin.

Talouden teoria tuntee kahdenlaisia hyödykkeitä. Toiset hyödykkeet ovat kilpailevia hyödykkeitä, toiset taas ovat ei-kilpailevia hyödykkeitä. Kilpaileva hyödyke tarkoittaa hyödykettä, jota vain rajattu henkilöpiiri voi omistaa tai hyödyntää. Esimerkiksi ruuvimeisseli on kilpaileva hyödyke. Jos henkilö Y myy ruuvimeisselinsä henkilölle X, henkilö Y ei enää omista ruuvimeisseliä. Kaksi ihmistä eivät voi pitää hallussaan samaa konkreettista ruuvimeisseliä yhtä aikaa. Ei-kilpaileva hyödyke puolestaan on hyödyke, jota useammat kuluttajat voivat kuluttaa ilman, että se haittaa muiden kuluttajien mahdollisuutta käyttää tuota samaa hyödykettä.

Tieto on ei-kilpaileva hyödyke. Tietoa voidaan luovuttaa vapaasti, eikä tiedon vapaaehtoinen, vastikkeeton antaminen vähennä tiedon määrää. Päinvastoin; antamalla tieto vain lisääntyy. Tietoa voidaan käyttää rajattomasti, eikä yhden henkilön tietäminen ole keneltäkään toiselta pois. Tiedon suhteen jokainen annettu lahja vaurastuttaa kollektiivisesti vähentämättä kenenkään hyvinvointia. Tiedon lahjataloudessa vastikkeeton antaminen on taloudellisesti kannattavaa ja kaikkia vaurastuttava win/win-tilanne.

Lahjatalouden tehokkuudesta ja toiminnasta löytyy maailmasta lukuisia esimerkkejä. Wikipedia on ihmisten harjoittamaa vapaaehtoista altruismia ja lahjaekonomiaa. Käytännössä kukaan Wikipedian sisällön tuottamiseen osallistuva ei saa työstään minkäänlaista korvausta. Tiedon lisääminen Wikipediaan on puhtaasti vapaaehtoistyötä. Tästä huolimatta tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kirjoittavat Wikipediaan, tarkistavat sieltä faktoja ja pyrkivät lisäämään Wikipedian tietomäärää. Wikipedia on maailman kattavin tietosanakirja johtuen siitä, että ihmiset tahtovat vapaaehtoisesti käyttää aikaansa ja resurssejaan sen hyväksi saamatta yhtään mitään vastapalvelukseksi.

Toinen hyvä esimerkki ovat avoimen koodin ohjelmistot, kuten Open Office. Open Office on vapaa ohjelmisto, jota kuka tahansa saa käyttää, kopioida ja jakaa ilmaiseksi ilman pelkoja sanktioista. Open Office on tehty pelkästään vapaaehtoistyönä, eivätkä sen luomiseen osallistuneet tahot ole odottaneet saavansa vastineeksi ohjelmiston kehittämisestä minkäänlaista rahallista korvausta. Tästä huolimatta Open Office vastaa ominaisuuksiltaan kaupallisia ohjelmistoja, kuten Microsoft Officea, jonka hinta voi olla helposti jopa 350 dollaria. Ihmiset tekevät ilmaiseksi työtä toistensa hyväksi, koska he haluavat tehdä sitä ilman, että kukaan pakottaisi heitä siihen. Lisäksi tämän vapaaehtoisen työn tuotokset pärjäävät ja voivat olla jopa vertailussa parempia kuin kaupallisen, vastikkeellisen työn tuotokset.

Lahjatalous perustuu suoraan ihmisen luonteeseen altruistisena ja anteliaana olentona, mikä luo edellytyksiä sen tehokkaalle toiminnalle. Ihminen haluaa jakaa ja antaa asioita sekä hyödykkeitä toisille ihmisille. Tor Nørretrandersin teos Homo Generosus käsittelee teoriaa, joka selittää ihmiselle tyypillisen, luonnonvalinnan mekanismien kanssa näennäisesti ristiriitaisen altruistisen käytöksen. Homo Generosuksen mukaan altruismi on ihmiselle samanlainen asia kuin koreat sulat riikinkukolle, jotka nekin vaikuttavat olevan selviämisen kannalta haitallisia. Kuitenkaan kummassakaan tapauksessa näin ei ole, vaan koreilu ja altruismi palvelevat suoraan yksilön mahdollisuuksia lisääntyä ja siirtää geenejä jälkipolville.

Korea riikinkukko paistaa ympäristöstä, ja mitä koreampi se on, sitä hankalampaa sen on selvitä hengissä. Tästä seuraa se, että koreimpien riikinkukkojen tulee olla myös vahvimpia yksilöitä, sillä muuten ne eivät voisi selvitä hengissä korean, saalistajia houkuttelevan höyhenpukunsa kanssa. Jos eläimellä on energiaa käytettäväksi sekä selviämiseen että koreilemiseen, sillä on käytössään enemmän energiaa kuin eläimellä, jolla on energiaa vain selviämiseen. Riikinkukkonaaraan kannalta koreileva koiras on parempi kuin koiras, joka ei koreile, koska koreileva koiras on todennäköisemmin vahvempi yksilö ja sen geenit ovat parempia jälkipolville.

Altruismi on ihmiselle kuin koreileva höyhenpuku. Altruismi vaatii enemmän panostusta kuin itsekkyys, sillä siinä energiaa kuluu sekä selviämiseen että toisten auttamiseen. Ihminen, joka on altruistinen ja joka tekee hyvää muille ihmisille, on todennäköisesti yksilönä energisempi ja vahvempi kuin yksilö, joka käyttää energiaa vain omaan selviämiseensä ja oman etunsa ajamiseen. Altruismi, auttaminen ja hyväntekeväisyys vaativat enemmän energiaa kuin niiden puute, joten jos ihminen valitsee kumppanikseen altruistisen yksilön, on todennäköisempää, että hänen jälkeläisensä saavat parempia ja vahvempia geenejä kuin jos hän valitsisi vain omaa etuaan ajavan yksilön. Ihminen on biologisista syistä hyväntekijä ja epäitsekäs, koska hyväntekeväisyys ja epäitsekkyys ovat vahvoja keinoja viestiä muille lajitovereille omasta vahvuudesta ja energisyydestä.

Niin sanottu grid-teknologia tarkoittaa järjestelmää, jossa useiden toisistaan irrallisten tietokoneiden laskentakapasiteettia käytetään hyväksi suurempien laskutoimitusten ratkaisemiseksi. Grideissä tietokoneet ympäri maailman laskevat osia laskutoimituksista, minkä jälkeen niiden laskema informaatio kootaan yhteen. Grid-teknologia mahdollistaa valtavaa laskentakapasiteettia vaativien laskujen suorittamisen tavallisilla kotimikroilla. Vaikka tunnetuin grid-teknologiaa hyväksikäyttävä järjestelmä SETI onkin keskittynyt maan ulkopuolisen älyn etsimiseen, suurin osa grideillä laskettavasta materiaalista koskee normaalia, jokapäiväistä elämäämme paljon konkreettisemmin. Nykyään grideillä lasketaan esimerkiksi puhtaan veden varmistamiseksi, syövän parannuskeinon etsimiseksi ja HIV:n nujertamiseksi tarvittavia tieteellisiä laskuja.

Jos jokaiseen Suomen julkisen vallan koneeseen asennettaisiin grid-sovellus, tuottaisi Suomen valtio vuosittain miljoonien prosessorityötuntien edestä tieteellistä, taloudellisesti arvokasta tietoa. Koska grid-sovellukset voidaan asentaa toimimaan vain silloin, kun tietokone on käyttämättä tai sillä on ylimääräistä laskentakapasiteettia, ei gridin ottamisesta käyttöön aiheutuisi haittaa julkiselle vallalle. Tieto, jota grideissä laskettaisiin, hyödyttäisi kuitenkin koko ihmiskuntaa. Pelkästään käyttämällä jo olemassaolevaa teknologiaa julkinen valta voisi alkaa tuottaa valtavasti enemmän aitoa hyvinvointia koko maailmaan ilman, että siitä olisi lainkaan haittaa yhdellekään valtion kansalaiselle tai instituutiolle. Onkin siis järjetöntä, että näin ei jo tehdä.

Julkisella vallalla todennäköisesti tulee kestämään vielä pitkään, että se ryhtyy käyttämään ihmiskunnan teknologiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Ennen kuin tämä tapahtuu, voi jokainen yksilö kuitenkin ottaa osaa ihmiskunnan ongelmien ratkaisemiseen yksinkertaisesti lahjoittamalla laskentakapasiteettia. Esimerkiksi yhteisö World Community Grid tarjoaa hyvää, kevyttä ja helppoa grid-ohjelmaa asennettavaksi kotikoneisiin. Kaikki World Community Gridin laskentaprojektit on myös valikoitu siten, että ne hyödyttävät kaikkia ihmisiä maailmanlaajuisesti. Jos edes murto-osa Internetin käyttäjistä osallistuisi grid-talkoisiin, saisi tieteellinen tutkimus valtavasti nykyistä enemmän laskentakapasiteettia käyttöönsä. Pienistä puroista kasvaa pauhaava koski.