Suomi tarvitsee perustulon ja heti

Suomi tarvitsee kipeästi perustulon, joka maksetaan jokaiselle kansalaiselle automaattisesti ilman mitään hakemuksia. Suomen nykyinen järjestelmä käytännössä perustuu sille, että ihmisiä pidetään tyhjänpäiväisessä duunissa pyörittelemässä papereita ilman, että se tosiasiallisesti tuottaa mitään hyödyllistä kenellekään. Sosiaaliturvan, starttirahojen ja vastaavien hakemisbyrokratia on yhtä järkevää kuin kaivaa kuoppia ja täyttää niitä. Ei siis mikään ihme, että maamme on ennennäkemättömässä taloudellisessa kusessa.

Perustulo ratkaisee suurimman osan byrokratian ongelmista välittömästi. Se poistaa suoraan kaikki kannustinloukut, luo yrittäjillekin sosiaaliturvan ja tekee työmarkkinoista dynaamisempia. Yksi perustulon ehdottomista eduista on myös se, että se tekee yleissitovat työehtosopimukset tarpeettomiksi. Piraattipuolue ehdottaakin puolueohjelmassaan, että työehtosopimusten yleissitovuudesta luovutaan, kun Suomi ottaa käyttöön perustulon.

Perustulo on tarpeellinen myös yhteiskunnan automatisoituessa. Automatisaatio ja robotit vievät ihmisiltä työpaikkoja ja vaikka teknologian kehitys myös luo uusia työmahdollisuuksia, on käytännössä varmaa, että tulevaisuudessa tarvitaan yhä harvemman ja harvemman työpanosta. Perustulo jakaa tämän automatisaation ja teknologian kehityksen tuoman hyödyn koko kansalle ja varmistaa, että koneet eivät muutu meidän vihollisiksi, vaan ne parantavat kaikkien elämää.

Vaikka SAK väittää, että perustulo olisi kallis järjestelmä, niin tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Perustulo ei maksa yhtään sen enempää kuin nykyinenkään järjestelmä, vaan tulee jopa halvemmaksi. Ainoa, mitä tämä edellyttää, on veroprogression säätäminen siten, että nykyiset sossuasiakkaat, työttämät ja muut saavat perustulona samat massit kuin ennenkin ja ne varakkaammat, jotka eivät nykyäänkään tarvitse tulonsiirtoja, maksavat about perustulon verran lisää veroa. Kaikki siis hyötyvät, paitsi ne kymmenet tuhannet tai jopa sadat tuhannet turhat byrokraatit, joita Suomen julkinen sektori on täynnä.

Perustulo on yksinkertainen, simppeli ja halpa tapa korjata nykyisen järjestelmämme järjettömyydet. Perustulo on otettava käyttöön niin nopeasti kuin mahdollista.

Syy ja ratkaisu maahanmuuttajien tekemiin raiskauksiin (ei sisällä persupelleilyä)

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneet miehet raiskaavat noin 17-kertaisesti enemmän kuin syntyperäiset suomalaiset. Vaikka tilastoista poistettaisiin iän, tulotason ja asuinpaikat vaikutukset, raiskaavat näiltä alueilta tulleet miehet siltikin kymmenenkertaisesti enemmän kuin syntyperäiset suomalaiset.

Meikällä on teoria, mistä tämä johtuu sekä keinoja, miten tätä voidaan ehkäistä. Näistä maista tulleiden miesten yliedustus seksuaalirikoksissa johtuu siitä, että heidän kulttuurissaan naisia ei arvosteta yhtä paljoa kuin esimerkiksi Euroopassa on totuttu arvostamaan.

On totta, että meillä on Suomessakin vakavia ongelmia sukupuolisen tasa-arvon kanssa, mutta se on hyvin pientä siihen nähden, että monissa paikoissa Afrikkaa ja Lähi-Itää raiskauksen uhria rangaistaan kivittämällä hänet hengiltä ja liian paljastavassa asussa kulkevaa naista ruoskitaan raipoilla. Jos ihminen kasvaa tällaisessa kulttuurissa, hänen on vaikeampi ymmärtää sitä, että Euroopassa naisilla on itsemääräämisoikeus omaan seksuaalisuuteensa ja että naisia pidetään lähtökohtaisesti yhtä arvokkaina kuin miehiä.

Kulttuuri vaikuttaa valtavasti siihen, miten ihminen käyttäytyy ja millaisia toimintatapoja hän oppii. Mikäli joku väittää, että ei johdu siitä, silloin hän varmaankin pystyy myös osoittamaan, miten esimerkiksi lestadiolaisten piirissä naisten ja miesten asema on keskimäärin yhtä tasa-arvoinen kuin vaikkapa sekulaarissa perheessä, jossa naisia ei pidetä synnytyskoneina. Lisäksi väite, että tämä ei johdu kulttuurista, on lähtökohtaisesti rasistinen. Jos syy ei löydy ympäristöstä (eli kasvatuksesta, kulttuurista, uskonnosta ja niin edelleen), silloin syyn täytyy olla biologinen. Ihmiset kuitenkin ovat geneettisesti niin lähellä toisiaan, että tällainen väite ei kuulosta kovin järkevältä. On paljon todennäköisempää, että yliedustus raiskauksissa johtuu ympäristöstä ja kasvatuksesta kuin että se johtuisi biologisista syistä.

Kuva on elokuvasta Stoning of Soraya M. Elokuva perustuu valitettavasti tositapahtumiin.

Kuva on elokuvasta Stoning of Soraya M. Elokuva perustuu valitettavasti tositapahtumiin.

Raiskausongelma on myös hyvin helppo ratkaista, mikäli poliitikoilta löytyy siihen poliittista tahtoa. Omat ehdotukseni ongelman ratkaisemiseksi ovat esimerkiksi seuraavanlaisia:

– Kaikista seksuaalirikoksista tuomitaan automaattisesti ehdottomaan vankeusrangaistukseen, olit sitten maahanmuuttaja tai kantasuomalainen. Vankeusrangaistuksen pointtina ei ole pelkästään rankaista rikokseen syyllistynyttä, vaan myös eristää rikollinen muusta yhteiskunnasta, jotta hän ei voi enää syyllistyä uudestaan rikolliseen toimintaan.

– Kaikki vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotetaan maasta välittömästi heidän kärsittyään vankeusrangaistuksen ja heille annetaan pysyvä maahantulokielto. Rikollisten maahanmuuttajien karkottaminen on sekä maahanmuuttajien että kantaväestön etu. Kun maasta poistetaan rikolliset maahanmuuttajat, silloin he eivät pysty toiminnallaan pilaamaan kaikkien maahanmuuttajien mainetta, kuten he nykyään helposti voivat tehdä. Rikollisten poistaminen myös tarkoittaa, että resursseja voidaan käyttää enemmän niihin maahanmuuttajiin, joilla on halu käyttäytyä kunnolla ja sopeutua osaksi yhteiskuntaa.

– Suomen maahanmuuttopolitiikassa hankkiudutaan eroon ns. ”humanitaarisesta suojelusta” ja ns. ”toissijaisesta suojelusta” tai kyseisiä järjestelmiä vähintään tiukennetaan huomattavasti. Nämä maahanmuuton muodothan eivät ole sama asia kuin kansainvälisiin sopimuksiin perustuva pakolaisuus, vaan ne ovat lähinnä Suomen omaa lainsäädäntöä. Nämä järjestelmät myös vuotavat kuin seula ja niiden kautta maahan pääsee useita sellaisia ihmisiä, joille ei todellisuudessa olisi alunperinkään kuulunut turvapaikkaa. Eli sen sijaan, että otamme humanitaarisia maahanmuuttajia näillä perusteilla, otammekin lähinnä ihmisiä, jotka täyttävät YK:n pakolaissopimuksen kriteerit.

– Humanitaariseen maahanmuuttoon, kuten pakolaisuuteen, otetaan käyttöön nais- ja lapsikiintiö. Kiintiön koko voi olla esimerkiksi 80%. Yleensä vastustan kaikkia kiintiöitä, mutta tässä asiassa teen poikkeuksen, sillä joudumme joka tapauksessa valikoimaan, ketä maahan pääsee. Järkevintä siis valikoida ne heikoimmassa asemassa olevat. Meillä on ainoastaan hyvin rajallisesti resursseja suojella ihmisiä ja maailmassa on miljoonia suojelua tarvitsevia. Meidän on siis välttämätöntä tehdä priorisointeja. Naiset ja lapset ovat usein heikoimmassa asemassa maailmassa ja suuren osan ajasta juurikin miesten vuoksi, joten mikäli tahdomme auttaa mahdollisimman paljon, on meidän keskityttävä naisten ja lasten auttamiseen sen sijaan, että otamme maahan miehiä.

Nämä keinot eivät auta ratkaisemaan ainoastaan raiskausongelmaa, vaan myös monia muita ongelmia. Sen lisäksi ne priorisoivat resurssejamme järkevämmin, minkä seurauksena humanitaariseen maahanmuuttoon käytetyllä rahalla voidaan auttaa enemmän ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Tämä on win/win-tilanne sekä Suomelle että maahanmuuttajille. Ainoat, jotka näistä ehdotuksista kärsivät, ovat ne maahanmuuttajat, jotka ovat sopeutumishaluttomia ja -kyvyttömiä suomalaiseen yhteiskuntaan. Kaikki muut hyötyvät.

Kukkahatut ovat pilanneet maailman

Vasurijugendin puheenjohtaja Li Andersson kirjoittaa Kansan Uutisten kolumnissaan Vasemmiston alennustilasta ja politiikan vaihtoehdottomuudesta. Varsinaiseen kirjoitukseen en aio puuttua, koska poliittinen diipadaapa ja who the fuck cares, mutta kirjoituksessa oli yksi kohta, josta on täysin pakko älähtää. Andersson kirjoittaa ruokajonoista ”Kreikassa fasistipuolue Kultainen aamunkoitto vastaa järjestämällä vain kreikkalaisille suunnattua ruoka-apua ja Suomessa Heikki Hursti haluaa tarkastaa ruokakassia hakevien Kela-kortit.” Andersson siis rinnastaa retoriikassaan kreikkalaisen fasistipuolueen mainostempauksen ja köyhille omalla ajallaan ja resursseillaan vapaaehtoisesti ruokaa tarjoavan hyväntekijän toisiinsa. Mitä vittua nyt taas, Hessu.

Anderssonin aivopieru on hyvä esimerkki ilmiöstä, jota kutsutaan piireissä ”kukkahattuiluksi”, tai kavereiden kesken ”hattuiluksi”. Hattuilu on moraalinärkästyksen tuntemista jostain asiasta, jossa ei ole mitään pahaa tai josta oikeasti seuraa jopa jotain hyvää. Hattuilu on vähän kuin vittuilua, mutta sillä erotuksella, että vittuilu on rehellistä, mutta hattuilu on epärehellistä. Vittuilija tietää olevansa ilkeä, mutta hattuilija luulee olevansa hyvä. Andersson luulee kirjoituksellaan paljastavansa maailman pahuutta ja epäkohtia, mutta todellisuudessa hän vihjaa, että henkilö, joka vapaaehtoisesti auttaa nälkäisiä ja köyhiä, edustaisi samaa ilmiötä kuin kreikkalainen rasistinen ääriryhmä.

Jos asiaa miettii pikkuisen tarkemmin, tajuaa homman nimen. Hursti tekee vapaaehtoistyötä, johon hän käyttää omaa aikaansa ja omia resurssejaan, eikä hän pyri sen avulla politiikkaan tai halua glooriaa. Hurstia ei kiinnosta valta, vaan auttaa kanssaihmisiä. Siinä ei ole mitään oikeistopopulistista tai fasistista, vaan kyse on puhtaasti hyväntekeväisyydestä ja lähimmäisenrakkaudesta. Hurstilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa ketään, vaan kaikki on lähtöisin hyvästä sydämestä. Kela-kortin kysyminen on tässä yhteydessä loogista, mikäli Hurstilla on syystä tai toisesta syytä olettaa, että tätä hyvää sydäntä käytetään hyväksi. Vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden rinnastaminen fasistien huomionhakuun on vastenmielistä ja ihme, että Hursti jaksaa jatkaa hyväntekeväisyyttään, kun kiitoksena siitä on hallituspuolueen näkyvän toimijan harjoittama mustamaalaus julkisilla varoilla kustannetussa lehdessä. Mahtaa olla Hurstista kiva maksaa veroja.

Erityisesti poliitikot kunnostautuvat hattuilussa, etenkin jos sillä on mahdollista mustamaalata ja dehumanisoida heidän poliittisia vastustajiaan. Jussi Halla-aho kertoi aikoinaan Helsingin Sanomissa, ettei voi kuvitella hirmutekoa, johon ei olisi valmis lastensa vuoksi syyllistymään. Ajatus on varmasti tuttu jokaiselle lapsistaan välittävälle isälle tai kenelle tahansa muulle, joka tuntee vahvaa rakkautta. Jos rakastaa jotain yli kaiken, kuten vanhemman tulisikin rakastaa lastaan, on normaalia, että on valmis mihin tahansa rakkautensa kohteen vuoksi. Isän rakkaus lasta kohtaan on hyvä ja positiivinen asia.

Kokoomuksen kansanedustaja Raija Vahasalo päätti kuitenkin tulkita asiaa toisin. Vahasalon mukaan ”Halla-aho kylmäverisesti leikittelee lukijoiden ja HS:n kanssa. Internetin vihasivustoilla samat teemat ja sama sanasto viedään loppupäätelmään asti: Lastemme tulevaisuuden vuoksi meidän pitää poistaa maastamme vierasperäinen aines, tarvittaessa demokratia, moraali ja laki unohtaen, väkivaltaa käyttäen.” Elikkä siis vanhemman pyytteetön, ehdoton ja absoluuttinen kaiken yli menevä rakkaus omaa lastaan kohtaan muuttuu kukkahatturetoriikassa pahaksi rotupuhtauden ja polttouunien suunnitelmaksi. Mitä vittua? Missä suhteellisuudentaju? Ei tietenkään missään, koska kukkahattuilu on heittänyt suhteellisuudentajulla vesilintua ajat sitten. Itse asiassa suhteellisuudentajun puute on kukkahattuilun välttämätön edellytys. Tämän suhteellisuudentajuttomuuden avulla sitten vedetään rohkeasti päin puuta välittämättä seurauksista, moraalinärkästyksen aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä sekä poliittisesta vahingosta.

Natsikortti kuuluu jokaisen kukkahatun vakiovarusteisiin.

Natsikortti kuuluu jokaisen kukkahatun vakiovarusteisiin.

Vaikka esimerkit ovat käsitelleet politiikkaa, kukkahattuilu ei ole vain poliitikkojen synti, vaan siihen syyllistyvät monet muutkin tahot yhteiskunnassa, kuten esimerkiksi media. Monet varmasti muistavat vielä kansanedustaja James Hirvisaaren entisen avustajan Helena Erosen ja ns. hihamerkkikohun. Helena Eronen kirjoitti selkeästi humoristen blogauksen, jossa hän muun muassa kertoi, että esimerkiksi amerikkalaiset voitaisiin merkitä hampurilaishihamerkeillä, jotta poliisin resursseja säästyy. Koska blogikirjoitus oli selkeän humoristinen, sen tajuaminen väärin oli mahdollista ainoastaan pahantahtoisuudella tai räikeästi kieroutuneella maailmankuvallamme. Laadukas journalismimme onneksi päätti osoittaa näitä molempia ja keittää hommasta sopan, jossa ”kansanedustajan avustaja ehdottaa hihamerkkejä”.

Paska lensi tietysti tuulettimeen ja asiasta alettiin uutisoida jopa ulkomailla, joissa toimittajat eivät tienneet suomalaisen median ansiosta jutun alkuperäisiä, koomisia taustoja. Suomesta alkoi levitä ulkomailla valhe, että täällä tosissaan ollaan merkkaamassa ulkomaalaisia hihamerkeillä. Kohun ansiosta Perussuomalaisten puolue vaati James Hirvisaarta erottamaan Erosen, mutta koska Eronen ei ollut tehnyt mitään väärää, Hirvisaari ei suostunut tähän. Tämän seurauksena hän sai itse kenkää Persujen eduskuntaryhmästä, koska kaverin puukottaminen selkään ja heittäminen susille on paras tapa reagoida median ajojahtiin. Lopulta huumorivaino oli mennyt siihen pisteeseen, että Eronen katsoi itse aiheelliseksi erota. Media siis onnistui vahingoittamaan Suomen kansainvälistä mainetta ja savustamaan viattoman naisen ulos työpaikastaan puhtaasti huumorintajuttomuuttaan ja pahantahtoisuuttaan. Kiitos, puolueeton media. Tätä demokratia kaipaa!

Helena Eronen on iloinen, mutta maailma on surullinen.

Helena Eronen on iloinen, mutta maailma on surullinen.

Koska tämän blogin lukijoiden älykkyysosamäärä on keskimääräistä huomattavasti korkeampi, en aio esitellä näitä esimerkkejä tätä enempää. Jokainen varmasti tajuaa, mitä haen takaa. Kukkahattuilu on vastenmielistä, koska se olettaa ihmisten olevan lähtökohtaisesti pahoja. Kukkahattuilussa asioita punnitaan sen perusteella, voisiko asiassa olla jotain pahaa. Jos on edes mahdollisuus siihen, että jollain ihmeellisellä kikalla asia voidaan tulkita negatiivisesti, on se kukkahatulle todiste tietoisesta pahuudesta. Kukkahattuilu on tapa muuttaa kaikki positiivinen negatiiviseksi, valo pimeydeksi ja hyvyys pahuudeksi. Se on katsantokanta, jossa ihminen on syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Kukkahattuilu on henkinen syöpä, joka kannustaa älylliseen laiskuuteen  ja vihaamaan kanssaihmistä. Kukkahattuilu raiskaa ja tuhoaa viattomuuden, ilon, rakkauden ja huumorin. Lyhyesti sanottuna kukkahattuilu on perseestä.

Kukkahattuilun suurin ongelma on se, että kyse ei ole mistään yhteiskunnallisesta päätöksestä, jolle voisi tehdä helposti jotain, vaan eräänlaisesta ajan hengestä, zeitgeistista. Asiassa on kyse kollektiivisesta harhasta ja kognitiivisesta dissonanssista. Tämän vuoksi kukkahattuilun kitkemisen on lähdettävä yksilöstä ja hänen toiminnastaan. Koska kukkahattuilun tärkein kontrollimekanismi on luoda itsesensuurin ja häpeän ilmapiiri, on kaikista tehokkain tapa vastustaa kukkahattutyranniaa yksinkertaisesti olla sensuroimatta itseä, antaa palaa ja olla häpeämättä mitään mielipiteitään tai omaa ilmaisuaan.  Kukkahattuilun pahin vihollinen on avoin yhteiskunta, joka olettaa, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti vilpittömiä ja hyviä tyyppejä, ellei toisin todisteta. Kukkahattuilua vastustetaan ottamalla rennosti, heittämällä huulta ja ennen kaikkea haistattamalla pitkät poliittiselle korrektiudelle.

Tämä tuokin mieleeni erään kuulemani vitsin:
Miksi Breivik tähtäsi päähän?
– Koska demareilla ei ole sydäntä!

Logiikan maisteri Breivik oli niin huolissaan valkoisen rodun katoamisesta, että päätti ampua 77 valkoista.

Logiikan maisteri Breivik oli niin huolissaan valkoisen rodun katoamisesta, että päätti ampua 77 valkoista.