Pedarimetsästäjiä ei kiinnosta pedofilian uhri

Tiedättekö, mikä pännii. Internetin pedarimetsästäjät. Tarkoitan pedarimetsästäjillä tyyppejä, jotka levittelevät pedofiliasta epäiltyjen, tuomittujen tai syytettyjen kuvia tai tietoja Internetissä ikään kuin muka tekisivät sillä hienon palveluksen yhteiskunnalle. Asia pännii, koska nämä pedohunterit unohtavat usein uhrin kokonaan omassa pyhässä oikeudenmukaisuudessaan ja aiheuttavat vain lisävahinkoa. Heille on tärkeämpää rankaista pedofiilia kuin varmistaa, että uhri välttyy kärsimykseltä.

Lapsen hyväksikäyttö on karmea rikos.

Lapsen hyväksikäyttö on karmea rikos.

Asiaan liittyen kyberpoliisi Marko ”Fobba” Forss kertoo Aamulehden haastattelussa, että pedofiliasta epäillyn tietojen levittäminen sosiaalisessa mediassa voi olla rikos. Fobban näkemys on looginen, sillä oikeusvaltiossa ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Epäily ei tarkoita samaa kuin syyte, eikä edes syyte tarkoita samaa kuin tuomio. Vasta, kun henkilö on tuomittu rikoksesta oikeudessa, on hän oikeusvaltion mielestä syyllinen. Mikäli henkilöä syytetään netissä törkeästä rikoksesta, voi helposti käydä niin, että henkilö leimautuu tästä rikoksesta, vaikka olisi viaton. Pelkkä valheellinen väite voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa.

Osa Internetin pedohuntereista on keksinyt tavan kiertää tätä levittämällä vain tuomittujen henkilöiden tietoja. Sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi ryhmä ”tuomittujen pedofiilien nimet tänne”. Ryhmän kuvauksen mukaan ”Tuomiot ja tekijöiden nimet ovat julkista tietoa.Asia yleensä käsitellään oikeudessa ns.suljetuin ovin ja asiakirjat julistetaan salaisiksi.Siksi tekijöiden nimien ja kuvien julkaiseminen ei liene rangaistava teko….” (Tämä on suora copypasta.)

Kuten kuvaus ilmoittaa, nämäkään pedometsästäjät eivät ole tarkalleen tietoisia siitä, miten asiassa pitäisi toimia. Tämän vuoksi myös he toimivat harmaalla alueella. Julkinen ei nimittäin tarkoita samaa kuin julkaistavissa oleva. Vaikka tuomioihin on mahdollista päästä käsiksi, se ei tarkoita, että niiden levittäminen olisi automaattisesti laillista. Asia on paljon monipuolisempi. Tuomiot ovat julkisia, jotta kansa voi tarkistaa, miten lainsäädäntö toteutuu. Tuomiot eivät ole julkisia, jotta kansa voi levittää yksityishenkilöiden asioita Internetissä.

Tuomittujen pedofiilien kanssa erityisen tärkeää on muistaa, että kysymys ei ole pelkästään tuomion saaneesta henkilöstä, vaan ennen kaikkea hänen uhristaan. Vaikka uhrin nimi olisi salattu, voi pelkkä tuomitun nimen julkaiseminen saada aikaiseksi sen, että myös uhrin henkilöllisyys tulee julki, etenkin uhrin lähipiirille. Vakavan rikoksen uhriksi joutuminen taas on etenkin lapsen kohdalla sen verran yksityinen asia, että ei ole ulkopuolisten asiana levitellä siihen liittyvää informaatiota. Informaation leviäminen saattaa johtaa uhrin lisäkärsimykseen esimerkiksi aiheuttamalla häneen kohdistuvaa kiusausta tai saamalla hänet häpeämään tilannettaan.

Mikäli uhri tai hänen omaisensa haluavat tekijän tiedot julkisuuteen, he voivat tehdä sen itse ja ovat myös paremmassa asemassa tekemään sen kuin ulkopuoliset kolmannet tahot, jotka eivät tunne tapausta kuin paperilta. Mikäli uhri ja hänen omaisensa eivät levitä informaatiota, voidaan katsoa, että he eivät tahdo informaation leviävän. Pedofiilinmetsästäjien tulisi kunnioittaa uhrin ja omaisten tahtoa sen sijaan, että pyrkisivät jakamaan oman käden häpeätuomioitaan uhrin ja omaisten mielipiteistä välittämättä.

Internet-vigilantismi on hyvästä

Joskus Internet-vigilantismi on paikallaan. Hyvä esimerkki on Kanadan tapaus, jossa 15-vuotias Rehtaeh Parsons joukkoraiskattiin. Raiskauksen seurauksena häntä alettiin kiusata, hän masentui vakavasti ja lopulta hirtti itsensä. Poliisi väitti, että sillä ei ole riittävästi todisteita, minkä vuoksi poliisi päätti lopettaa tapauksen tutkinnan. Tekijät olivat pääsemässä kuin koira veräjästä. Internetin omatunto, haktivistikollektiivi Anonymous, oli kuitenkin asiasta toista mieltä.

Rehtaeh Parsons joutui joukkoraiskauksen ja kiusauksen uhriksi.

Rehtaeh Parsons joutui joukkoraiskauksen ja kiusauksen uhriksi.

Anonymousin haktivistit selvittivät tapauksen nopeasti ja tehokkaasti. Käyttäen valtavaa sosiaalista verkostoaan ja sosiaalisen median osaamistaan hyväksi, Anonymous hankki käsiinsä tekijöiden nimet sekä tekijöiden itse kuvaamaa kuvallista todistusaineistoa rikoksesta. Anonymousin toiminnan seurauksena juttu avattiin uudelleen ja tekijät joutuivat oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Anonymousin toiminta oli hienoa Internet-vigilantismia, koska rikoksentekijät olivat jäämässä kokonaan vaille rangaistusta. Kysymys oli siis siitä, että oikeus saadaan toteutumaan. Amatööripedometsästäjillä kysymys on siitä, että he saavat langettaa omia häpeärangaistuksiaan Internetissä. Toisessa on siis kyse oikeuden toteutumisesta, toisessa kyse oman verenhimonsa tyydyttämisestä.

Vinkkinä siis kaikille Internetin pedohunttereille: Miettikää vähän, mitä olette tekemässä. Ajatelkaa, onko motiivinanne oikeasti parantaa maailmaa vai onko pointtina paheksua ja tuntea moraalista mielihyvää mahdollisesti jopa rikoksen uhrin kustannuksella. Mikäli ajattelu ei tuota tulosta, pakatkaa kamanne ja jättäkää Internet-vigilantismi ammattilaisten hoidettavaksi.

Mainokset

Gallup-kielto on Neuvostoliitosta, eikä se auta pienpuolueita

Joukko Perussuomalaisten kansanedustajia ovat tehneet lakialoitteen, jonka mukaan sanomalehden päätoimittaja voi saada jopa puoli vuotta vankeutta, jos sanomalehti julkaisee puolueiden kannatusta mittaavien mielipidekyselyjen tuloksia ennakkoäänestyksen ja vaalipäivän välillä. Elikkä siis poliitikot tahtovat pistää toimittajia vankilaan, jos media teettää kyselytutkimuksen ja julkaisee sen tulokset tiettyyn aikaan.

Jos en paremmin tietäisi, sanoisin vankeudella uhkaamisen sensuroivan lehdistöä, murtavan lehdistön puolueettomuutta ja olevan härskisti vastoin sananvapautta. Eiku itse asiassa minähän tiedän paremmin. Nimenomaan tästähän hommassa on kyse! Kiitoksia, kansanedustajat, että toitte raikkaan tuulahduksen Neuvostoliittoa tähän ummehtuneeseen politiikkaamme. Mikään ei paranna demokratiaa paremmin kuin pieni annos gestapoa.

Image

Oikeusvaltion ehdottomiin piirteisiin kuuluvat sekä sananvapaus että lehdistön riippumattomuus poliittisesta kontrollista. Perussuomalaisten ehdotus on vastoin oikeusvaltion periaatteita. Sananvapauteen ei kuulu uhkailla toimittajia vankeudella. Jos taas poliittiset päätöksentekijät alkavat kieltää, mitä lehdistö saa kirjoittaa ja milloin, otetaan erittäin vaarallinen harppaus suoraan kohti poliittista sensuuria. Perusoikeuksien ja ihmisoikeussopimukseen kuuluvien vapauksien rikkominen siksi, että poliitikkoja ahdistaa, ei kuulu oikeusvaltioon.

Oikeusvaltion periaatteiden rikkomisen lisäksi lakiehdotus on kyseenalainen siksi, että se kohtelee kansalaisia kuin he olisivat aivotonta vaalikarjaa, joka vain reagoi ulkoa tuleviin ärsykkeisiin. Varmasti on totta, että mitä lehdistö julkaisee, vaikuttaa ihmisten mielipiteeseen. Varmasti osa ihmisistä tekee päätöksensä ajattelematta. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole mitään pönttöjä, jotka uskovat purematta kaiken median kertoman ja ovat vain pässejä matkalla teuraaksi.

Jos tiedonvälitystä ja lehdistön sananvapautta aletaan rajoittaa siksi, että on olemassa ihmisiä, jotka äänestävät väärin, alkaa olla jo ihan sama, onko meillä lehdistöä ylipäätään. Voitaisiin itse asiassa myös kriminalisoida oman ehdokkaan nimen sanominen Facebookissa vaalien alla, koska sehän voi vaikuttaa vaalitulokseen.

”Kyllä kansa tietää”? Vai että tietää. Senkö vuoksi kansaa pitää suojella heidän omilta mielipiteiltään? Hienosti vedätte, Hermannisuomalaiset. Kannattaa ehkä muistaa myös se, että teidänkin mandaattinne on peräisin tältä idiootteina pitämältänne kansalta.

Ollaanpa sitä nyt niin huolestunutta

Perussuomalaisten Pentti Oinonen väittää gallupkiellon auttavan pienpuolueita. Oinosen mukaan gallupien julkaisu kohtelee erityisesti pieniä puolueita kaltoin. Oinosen perustelu on luonnollisesti täyttä hevonpaskaa.

Perustelujen kelvottomuus on täysin ymmärrettävää, sillä Perussuomalaiset ei ole koskaan ollut varsinainen pienpuolue, vaan puolue on saanut nauttia puoluetuesta koko olemassaolonsa ajan. Jo perustettaessa Perussuomalaiset oli eduskuntapuolue SMP:n Raimo Vistbackan alkaessa Perussuomalaisten kansanedustajaksi. Koska Persut ei ole koskaan ollut varsinainen pienpuolue, Perussuomalaiset eivät luonnollisestikaan ole perillä pienpuolueiden haasteista.

Image

Oikeat pienpuolueet eivät tietenkään tällaista gallup-kieltoa kannata, koska siitä ei ole mitään hyötyä pienille, vaan ainoastaan isoille, minkä lisäksi se vahingoittaa lehdistön riippumattomuutta. Esimerkiksi Piraattipuolue tuomitsee gallup-kiellon sananvapauden vastaisena.

Mikäli gallupeissa oltaisiin oikeasti huolissaan pienpuolueista, olisi järkevämpi ratkaisu vaatia, että gallupeissa kohta ”muut” muutetaan puoluekohtaiseksi erittelyksi. Tällöin gallupit toisivat aidosti tietoa pienpuolueiden olemassaolosta ja antaisivat myös pienpuolueille vastaavan mahdollisuuden mitata omien toimiensa vaikutusta kannatukseen kuin mikä suurilla puolueilla on.

Näkyvyyden puutteen lisäksi pienpuolueiden ongelmana on järjestelmä, joka suosii suoraan taloudellisesti suuria puolueita. Jokainen eduskuntapuolue saa puoluetukea, minkä lisäksi puolueita tuetaan kuntatasolla ja myös niiden ala- ja nuorisojärjestöt saavat suoraa tukea. Mitä suurempi ja vakiintuneempi puolue, sitä enemmän tukea. Käytännössä järjestelmä siis ylläpitää vakiintunutta valtaa ja hyödyttää vanhoja puolueita ja poliittisia ideologioita uudempien yrittäjien vahingoksi.

Puoluetukien lakkauttaminen tasoittaisi pelikenttää. Tällöin puolueet eivät saisi rahaa sen mukaan, minkä kokoisia ne ovat, vaan puolueet joutuisivat hankkimaan varansa samalla tavalla kuin muut aatteelliset yhdistykset, eli omalla toiminnalla ja omien jäsentensä kannattamisen mukaan.

Poistamalla puoluetuet myös edistettäisiin perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kuuluvia oikeuksia, kuten yhdistymisvapautta, sananvapautta ja muita poliittisia oikeuksia ja vapauksia. Poliittisten ideologioiden tukeminen ei ole verovarojen oikeaa käyttöä. Verovaroilla on tarkoitus parantaa ihmisten asemaa, ei puolueiden asemaa. No, mutta katsotaanpa, koska joku eduskuntapuolue uskaltaa ehdottaa tällaista. Veikkaanpa, että ei kannata henkeään pidätellä.

Oikeusvaltio on perustavanlaatuinen

Lakiehdotus tuo esille nykyisen politiikan vastenmielisimmän piirteen. Perustuslaki, ihmisoikeussopimukset ja oikeusvaltion periaatteet ovat poliitikoille asioita, joista voi poiketa mistä tahansa pienestäkin syystä. Se, että poliitikot pahoittavat mielensä gallupeista antaa heille heti oikeuden lähteä ehdottelemaan vankeutta toimittajille. Voi herranjeesus sentään, mitä meininkiä. Eipä ihme, että kansainväliset sopimukset ja perustuslaki eivät merkitse mitään, kun jopa opposition asenne on tämä.

Yksi poliittisen kulttuurin elpymisen välttämätön edellytys on tärkeimpien oikeushyvien nostaminen takaisin niille kuuluvaan arvoon. Oikeusvaltion periaatteet, ihmisoikeudet ja perustuslaki ovat perustavanlaatuisia. Niitä ei saa rikkoa tai rajoittaa kuin ainoastaan erittäin painavista syistä, mikäli rajoittaminen on välttämätöntä. Tämän tulisi olla osa jokaisen kansanedustajan, poliitikon ja itse asiassa myös kansalaisen normaalia oikeuskäsitystä. Oikeusvaltion periaatteista on pidettävä ehdottomasti kiinni.