Nuuskakielto on typerä ja turha laki, joka tulee kumota

Nuuskan myyntikielto on typerä ja turha laki. Jokainen, joka tahtoo käyttää nuuskaa, saa sitä nykyään helposti ja vaivatta käsiinsä, vaikka poliitikot koittavat esittää, että nuuskan myyminen olisi kiellettyä Suomessa. Kysymyksessä on siis taas vaihteeksi laki, jota ei voi valvoa, joka ei vaikuta positiivisesti mihinkään ja josta ei ole mitään hyötyä. Tällaisia lakeja ei tulisi alunperinkään olla olemassa.

Sen sijaan, että nuuskakiellosta olisi jotain hyötyä, siitä on valtavasti haittaa. Kieltolain ansiosta Suomi ei saa senttiäkään veroja nuuskan myymisestä, vaan rahat kannetaan suoraan ulkomaille. Kieltolaki myös synnyttää hyvän bisneksen trokaajille, jotka voivat hakea nuuskat ulkomailta ja myydä ne hyvällä katteella Suomessa. Suurin piirtein ainoa laillinen toimija, joka hyötyy nuuskakiellosta, on Viking Line, jolle nuuskakielto ohjaa valtavasti asiakkaita ja kansalaisten masseja.

Ilman nuuskaa Suomi ei olisi voittanut vuonna -95. Never forget!

Ilman nuuskaa Suomi ei olisi voittanut vuonna -95. Never forget!

Puhtaan taloudellisen vahingollisuutensa vuoksi nuuskakielto on myös moraalisesti kyseenalainen. Nuuskakielto edustaa poliitikkojen ajatusmallia, että poliitikoilla olisi muka kykyä, osaamista tai oikeutta määrätä, mitä kansalaiset tekevät omalla kehollaan. Oikeasti poliitikoilla ei tietenkään ole mitään asiantuntemusta tai osaamista tällaisten päätöksien tekemiseksi – ja vaikka jollakin heistä jonkun sattuman kautta sattuisi olemaan tietoa ja taitoa, ei hänellä siltikään olisi mitään oikeutta sanoa kenellekään, mitä he omaan ruumiiseensa tunkevat. Liberaalin demokratian lähtökohtana tulee olla, että tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita muita. Nuuskan survominen huuleen taas vahingoittaa ympäristöä ja muita ihmisiä jopa vähemmän kuin tupakan polttaminen tai musiikin kuuntelu kovalla.

Nuuskakielto tulee kumota ja nuuskan myynti vapauttaa. Sanoohan sen jo terve järkikin, että jos laki ei toimi ja sen ainoa vaikutus on kanavoida rahaa suuryrityksille ja ulkomaille, se laki tulee kumota.

Eiku vitura, määhän unohin, että poliitikkojen tietoinen tarkoitus on kanavoida rahaa suuryrityksille ja ulkomaille. My bad.

Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita kieltolakia

Keskustan eduskuntavaaliehdokas Pekka Puska kertoo, että keskioluen kieltolakia ei ole poistettu Keskustan ohjelmasta, vaan Keskusta vaan miettii, mikä olisi ovelin kikka saada ujutettua kieltolaki mukaan politiikkaan. Puskan mukaan alkoholi tappaa meidät kaikki ja koko suomalainen kansa tulee kuolemaan sukupuuttoon, koska äijät juovat Olvia saunakaljana. (Citation needed.)

Todellisuudessa suomalaiset eivät kuitenkaan ole mitään rapajuoppoja, vaan täällä juodaan saman verran kuin Euroopassa muutenkin. Myöskään humalahakuinen juominen ei ole Suomessa mitenkään erityislaatuisella tasolla muuhun Eurooppaan nähden, eivätkä suomalaiset kärsi alkoholin haitoista sen enempää kuin muutkaan eurooppalaiset. Tämän lisäksi kansamme on sivistynyttä, Euroopan koulutetuinta ja yksiä älykkäimmistä kansoista koko planeetalla. Me emme oikeasti tarvitse virkamiehiä ja poliitikkoja kertomaan meille, minkä verran bisseä saamme juoda yhtään sen enempää kuin tarvitsemme heitä syöttämään meille Pilttiä. Holhoaminen on typerää, turhaa ja ihmisarvoa alentavaa, eikä siitä ole mitään hyötyä.

Puliukot alkoivat tenuttaa korvikealkoholia, koska Suomessa oli kieltolaki. Kieltolaki aiheuttaa juoppoutta.

Puliukot alkoivat tenuttaa korvikealkoholia, koska Suomessa oli kieltolaki. Kieltolaki aiheuttaa juoppoutta.

Suomen alkoholipolitiikkaa pitää muuttaa huomattavasti sallivampaan ja eurooppalaisempaan suuntaan. Baarien aukioloajat ja hinnoittelu tulee vapauttaa täysin, kuten myös alkoholin mainonta. Baareille ja panimoille tulee myöntää oikeus myydä tuotteitaan ulos miten tahtovat riippumatta siitä, minkä verran tuotteissa on alkoholia. Alkoholiveroa pitää laskea niin rajusti, että viinaralli Virosta tyrehtyy ja ruotsalaiset sekä norjalaiset alkavat viinarallata Suomessa. Alkoholin anniskelu sekä myynti tulee vapauttaa ja kaikki typerät ”saat tilata kerralla vain yhden tuopin”-pykälät tulee kumota. Ylipäätään alkoholipolitiikasta pitää tehdä ihmisarvoa ja vapautta kunnioittavaa.

Vastuullinen alkoholipolitiikka ei tarkoita hyysäystä ja kontrollia, vaan sitä, että ihmiset voivat itse ottaa vastuun toiminnastaan. Virkamiehet ja poliitikot eivät ole keskimärääistä fiksumpia tai vastuullisempia, vaan tasan samanlaisia törppöjä kuin kaikki muutkin. Heillä ei ole edes teoriassa kykyä tai osaamista sanoa, mikä on kansalle hyväksi ja mikä ei. Lisäksi virkamiesten harjoittama kontrolli ja hallinta maksaa veronmaksajille pitkän pennin sekä menetetyissä että kulutetuissa veroissa. Kieltolait eivät ole toimineet käytännössä koskaan, mutta about joka kerta ne ovat vahingoittaneet yhteiskuntaa radikaalisti. Etanolikielto ei poikkea muista kieltolaeista.

Suomi tarvitsee perustulon ja heti

Suomi tarvitsee kipeästi perustulon, joka maksetaan jokaiselle kansalaiselle automaattisesti ilman mitään hakemuksia. Suomen nykyinen järjestelmä käytännössä perustuu sille, että ihmisiä pidetään tyhjänpäiväisessä duunissa pyörittelemässä papereita ilman, että se tosiasiallisesti tuottaa mitään hyödyllistä kenellekään. Sosiaaliturvan, starttirahojen ja vastaavien hakemisbyrokratia on yhtä järkevää kuin kaivaa kuoppia ja täyttää niitä. Ei siis mikään ihme, että maamme on ennennäkemättömässä taloudellisessa kusessa.

Perustulo ratkaisee suurimman osan byrokratian ongelmista välittömästi. Se poistaa suoraan kaikki kannustinloukut, luo yrittäjillekin sosiaaliturvan ja tekee työmarkkinoista dynaamisempia. Yksi perustulon ehdottomista eduista on myös se, että se tekee yleissitovat työehtosopimukset tarpeettomiksi. Piraattipuolue ehdottaakin puolueohjelmassaan, että työehtosopimusten yleissitovuudesta luovutaan, kun Suomi ottaa käyttöön perustulon.

Perustulo on tarpeellinen myös yhteiskunnan automatisoituessa. Automatisaatio ja robotit vievät ihmisiltä työpaikkoja ja vaikka teknologian kehitys myös luo uusia työmahdollisuuksia, on käytännössä varmaa, että tulevaisuudessa tarvitaan yhä harvemman ja harvemman työpanosta. Perustulo jakaa tämän automatisaation ja teknologian kehityksen tuoman hyödyn koko kansalle ja varmistaa, että koneet eivät muutu meidän vihollisiksi, vaan ne parantavat kaikkien elämää.

Vaikka SAK väittää, että perustulo olisi kallis järjestelmä, niin tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Perustulo ei maksa yhtään sen enempää kuin nykyinenkään järjestelmä, vaan tulee jopa halvemmaksi. Ainoa, mitä tämä edellyttää, on veroprogression säätäminen siten, että nykyiset sossuasiakkaat, työttämät ja muut saavat perustulona samat massit kuin ennenkin ja ne varakkaammat, jotka eivät nykyäänkään tarvitse tulonsiirtoja, maksavat about perustulon verran lisää veroa. Kaikki siis hyötyvät, paitsi ne kymmenet tuhannet tai jopa sadat tuhannet turhat byrokraatit, joita Suomen julkinen sektori on täynnä.

Perustulo on yksinkertainen, simppeli ja halpa tapa korjata nykyisen järjestelmämme järjettömyydet. Perustulo on otettava käyttöön niin nopeasti kuin mahdollista.

Syy ja ratkaisu maahanmuuttajien tekemiin raiskauksiin (ei sisällä persupelleilyä)

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastojen mukaan Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneet miehet raiskaavat noin 17-kertaisesti enemmän kuin syntyperäiset suomalaiset. Vaikka tilastoista poistettaisiin iän, tulotason ja asuinpaikat vaikutukset, raiskaavat näiltä alueilta tulleet miehet siltikin kymmenenkertaisesti enemmän kuin syntyperäiset suomalaiset.

Meikällä on teoria, mistä tämä johtuu sekä keinoja, miten tätä voidaan ehkäistä. Näistä maista tulleiden miesten yliedustus seksuaalirikoksissa johtuu siitä, että heidän kulttuurissaan naisia ei arvosteta yhtä paljoa kuin esimerkiksi Euroopassa on totuttu arvostamaan.

On totta, että meillä on Suomessakin vakavia ongelmia sukupuolisen tasa-arvon kanssa, mutta se on hyvin pientä siihen nähden, että monissa paikoissa Afrikkaa ja Lähi-Itää raiskauksen uhria rangaistaan kivittämällä hänet hengiltä ja liian paljastavassa asussa kulkevaa naista ruoskitaan raipoilla. Jos ihminen kasvaa tällaisessa kulttuurissa, hänen on vaikeampi ymmärtää sitä, että Euroopassa naisilla on itsemääräämisoikeus omaan seksuaalisuuteensa ja että naisia pidetään lähtökohtaisesti yhtä arvokkaina kuin miehiä.

Kulttuuri vaikuttaa valtavasti siihen, miten ihminen käyttäytyy ja millaisia toimintatapoja hän oppii. Mikäli joku väittää, että ei johdu siitä, silloin hän varmaankin pystyy myös osoittamaan, miten esimerkiksi lestadiolaisten piirissä naisten ja miesten asema on keskimäärin yhtä tasa-arvoinen kuin vaikkapa sekulaarissa perheessä, jossa naisia ei pidetä synnytyskoneina. Lisäksi väite, että tämä ei johdu kulttuurista, on lähtökohtaisesti rasistinen. Jos syy ei löydy ympäristöstä (eli kasvatuksesta, kulttuurista, uskonnosta ja niin edelleen), silloin syyn täytyy olla biologinen. Ihmiset kuitenkin ovat geneettisesti niin lähellä toisiaan, että tällainen väite ei kuulosta kovin järkevältä. On paljon todennäköisempää, että yliedustus raiskauksissa johtuu ympäristöstä ja kasvatuksesta kuin että se johtuisi biologisista syistä.

Kuva on elokuvasta Stoning of Soraya M. Elokuva perustuu valitettavasti tositapahtumiin.

Kuva on elokuvasta Stoning of Soraya M. Elokuva perustuu valitettavasti tositapahtumiin.

Raiskausongelma on myös hyvin helppo ratkaista, mikäli poliitikoilta löytyy siihen poliittista tahtoa. Omat ehdotukseni ongelman ratkaisemiseksi ovat esimerkiksi seuraavanlaisia:

– Kaikista seksuaalirikoksista tuomitaan automaattisesti ehdottomaan vankeusrangaistukseen, olit sitten maahanmuuttaja tai kantasuomalainen. Vankeusrangaistuksen pointtina ei ole pelkästään rankaista rikokseen syyllistynyttä, vaan myös eristää rikollinen muusta yhteiskunnasta, jotta hän ei voi enää syyllistyä uudestaan rikolliseen toimintaan.

– Kaikki vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotetaan maasta välittömästi heidän kärsittyään vankeusrangaistuksen ja heille annetaan pysyvä maahantulokielto. Rikollisten maahanmuuttajien karkottaminen on sekä maahanmuuttajien että kantaväestön etu. Kun maasta poistetaan rikolliset maahanmuuttajat, silloin he eivät pysty toiminnallaan pilaamaan kaikkien maahanmuuttajien mainetta, kuten he nykyään helposti voivat tehdä. Rikollisten poistaminen myös tarkoittaa, että resursseja voidaan käyttää enemmän niihin maahanmuuttajiin, joilla on halu käyttäytyä kunnolla ja sopeutua osaksi yhteiskuntaa.

– Suomen maahanmuuttopolitiikassa hankkiudutaan eroon ns. ”humanitaarisesta suojelusta” ja ns. ”toissijaisesta suojelusta” tai kyseisiä järjestelmiä vähintään tiukennetaan huomattavasti. Nämä maahanmuuton muodothan eivät ole sama asia kuin kansainvälisiin sopimuksiin perustuva pakolaisuus, vaan ne ovat lähinnä Suomen omaa lainsäädäntöä. Nämä järjestelmät myös vuotavat kuin seula ja niiden kautta maahan pääsee useita sellaisia ihmisiä, joille ei todellisuudessa olisi alunperinkään kuulunut turvapaikkaa. Eli sen sijaan, että otamme humanitaarisia maahanmuuttajia näillä perusteilla, otammekin lähinnä ihmisiä, jotka täyttävät YK:n pakolaissopimuksen kriteerit.

– Humanitaariseen maahanmuuttoon, kuten pakolaisuuteen, otetaan käyttöön nais- ja lapsikiintiö. Kiintiön koko voi olla esimerkiksi 80%. Yleensä vastustan kaikkia kiintiöitä, mutta tässä asiassa teen poikkeuksen, sillä joudumme joka tapauksessa valikoimaan, ketä maahan pääsee. Järkevintä siis valikoida ne heikoimmassa asemassa olevat. Meillä on ainoastaan hyvin rajallisesti resursseja suojella ihmisiä ja maailmassa on miljoonia suojelua tarvitsevia. Meidän on siis välttämätöntä tehdä priorisointeja. Naiset ja lapset ovat usein heikoimmassa asemassa maailmassa ja suuren osan ajasta juurikin miesten vuoksi, joten mikäli tahdomme auttaa mahdollisimman paljon, on meidän keskityttävä naisten ja lasten auttamiseen sen sijaan, että otamme maahan miehiä.

Nämä keinot eivät auta ratkaisemaan ainoastaan raiskausongelmaa, vaan myös monia muita ongelmia. Sen lisäksi ne priorisoivat resurssejamme järkevämmin, minkä seurauksena humanitaariseen maahanmuuttoon käytetyllä rahalla voidaan auttaa enemmän ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Tämä on win/win-tilanne sekä Suomelle että maahanmuuttajille. Ainoat, jotka näistä ehdotuksista kärsivät, ovat ne maahanmuuttajat, jotka ovat sopeutumishaluttomia ja -kyvyttömiä suomalaiseen yhteiskuntaan. Kaikki muut hyötyvät.

Ratkaisu rikkaiden veronkiertoon: Suomesta Pohjois-Korea!

Verohallinto ehdottaa, että Suomi ryhtyy perimään maasta pysyvästi muuttavilta ihmisiltä ns. ”jäähyväisveroa”. Syynä Karl Fazerit ja Nalle Wahlroosit, jotka muuttavat Suomesta jeeraan, koska täällä on liian suuri verotus. Eli käytännössä se, että Suomen kansalaiset jättävät Suomen liian korkean verotuksen vuoksi, koitetaan ratkaista nostamalla verotusta.

Viimeksi, kun itse sain näin hyvän idean, se oli krapulassa ja päättelin, että sillä se lähtee, millä on tullutkin. Seurauksena viikon mittainen ränni, vaimo jätti, koira myi omaisuuteni ulkomaille ja löysin itseni kommunistien listalta ehdokkaana Hailuodon valtuustoon. Voin sanoa, että olisi ehkä kannattanut ennemmin tilata se pitsa.

Tässä ehdotuksessa on muutamia rankkoja ongelmia, siis sen lisäksi, että se on alusta saakka päin helvettiä. Ensinnäkin lakia on käytännössä mahdotonta implementoida. Ei ole mitään syytä, minkä vuoksi poismuuttaja ei yksinkertaisesti realisoisi ja siirtäisi omaisuuttaan piiloon ennen muuttoa pois Suomesta. Toiseksi ei ole mitään muuta keinoa kuin aseistetut vartijat rajalla estämässä, että tästä maasta ei pääsisi pois ilman esimerkiksi pankkiin talletettua ”muuttotakausta”. Kolmanneksi ehdotus ainoastaan nopeuttaa varakkaimpien veronmaksajien muuttoa pois Suomesta, mikäli se missään vaiheessa näyttäisi olevan toteutumassa. Turha ottaa riskiä, mikäli on mahdollista olla ottamatta.

Suurin ongelma tässä ehdotuksessa on, että se on radikaalisti vastoin Suomen perustuslaista, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja EU:n perusvapauksista ilmenevää vapaan liikkuvuuden periaatetta. Vapaa liikkuvuus tarkoittaa muun muassa sitä, että ihminen ei joudu maksamaan valtiolle lunnaita päästäkseen sieltä pois. Ehkä Pohjois-Koreaan tai Neuvostoliittoon sopii, että viranomaisille maksetaan voitelumassit rajalla, mutta liberaaliin, ihmisoikeuksia kunnioittavaan demokratiaan se ei missään tapauksessa kuulu. Jos valtiosta ei pääse edes pois, niin aletaan lähestyä jo sellaista ihan oikeaa hirmuvaltaa.

Kuvassa se käytännön keino, jolla verohallinto tahtoo verottaa rikkaita.

Kuvassa se käytännön keino, jolla verohallinto tahtoo verottaa rikkaita.

Mikäli oikeasti tahdotaan verottaa rikkaita, se ei todellakaan tule onnistumaan koskaan tällä strategialla. Ketään ei yksinkertaisesti voida pakottaa maksamaan veroja. Ainoa keino saada ihmiset, etenkin varakkaammat, maksamaan veroja, on pitää verotus kohtuullisella tasolla ja käyttää veroina kerätyt rahat siten, että niillä on mahdollisimman suuri hyväksyntä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että meidän pitää leikata julkisesta sektorista sitä turhaa roskaa, jota siellä on valtavasti ja käyttää säästyneet varat verojen laskemiseksi sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi. Eli sen sijaan, että survotaan kirjaimellisesti miljardeja megakorporaatioille, politiikkaleikkeihin, ulkomaalaisille pankkiireille, vieraiden valtioiden aseostoihin ja jäsenmaksuhelpotuksiin, Lähi-Idän sotaleikkeihin ja sen sellaiseen, niin käytetäänkin nämä rahat siihen, että ihmiset joutuvat maksamaan vähemmän veroja ja että heidän perusoikeutensa turvataan. Tämän pitäisi olla jokaisella poliitikolla periaatteena sen sijaan, että he koittavat lapioida mahdollisimman paljon toisten rahaa omiin hyvä veli -projekteihinsa.

Suomi on läpeensä suvaitsevainen maa

Räppäri Karri ”Paleface” Miettisen mukaan Suomi on läpeensä rasistinen maa. Paleface ja ryhmä muita suomalaisia räppäreitä ovat julkaisseet musiikkivideon osana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Ei vihapuheelle -kampanjaa. Musiikkivideon julkaisutiedotteessa Paleface toteaa, että ”Suomi on läpeensä rasistinen maa ja julkisuudessakin suvaitaan nykyisin kaikenlaista älytöntä puhetta”. Hän jatkaa, miten hänen ja kavereidensa biisi ”muistuttaa siitä, että meistä jokainen voi puuttua tällaiseen pelkurimaiseen käytökseen meidän ympärillä arjessa. Ei vihapuheelle”.

Paleface on pahasti väärässä. Suomi on erittäin tasa-arvoinen maa. Vähemmistöjen edustajat voivat päästä Suomessa vaikka kuinka pitkälle. Meillä on ollut missinä Lola Wallinkoski ja eduskunnassa istuu tälläkin hetkellä tummaihoinen Jani Toivola, juutalainen Ben Zyskowicz ja maahanmuuttaja Elisabeth Nauclér. Jääkiekkokaukalossa hurraamme Leo Komaroville ja Alexandr Barkoville. Onpa se Wilson Kirwakin muutaman kerran juossut itsensä suomalaisten sydämiin. Läpeensä rasistisessa maassa näin ei kävisi.

Maailmassa on edelleen valtioita kuten Intia, joissa on vahva kastijärjestelmä, tai Ruanda, jossa hutujen ja tutsien väliset etniset jännitteet ovat edelleen arkea. Jo itänaapurimme suhtautuminen vähemmistöihin on radikaalisti kielteisempi kuin Suomessa koskaan.

Lola todistaa vahvasti, miksi rotuhygieniasta kannattaa tinkiä!

Lola todistaa vahvasti, että syrjintä ei kannata!

Anekdootit eivät tietenkään anna tarkkaa kuvaa todellisuudesta, mutta myös objektiivisuuteen pyrkivien tutkimuksien mukaan Suomi on globaalisti erittäin suvaitsevainen ja epärasistinen maa.

Turun yliopiston sosiaalipolitiikan professorin Heikki Ervastin mukaan suomalaisten ulkomaalaisasenteet ovat Euroopan myönteisimpiä. Suomessa European Social Survey -tutkimusta johtaneen Ervastin mukaan suomalaiset ovat tietyillä mittareilla jopa ruotsalaisia edellä. ”Suomi on muiden Pohjoismaiden ja Luxemburgin ohella Euroopan vähiten ksenofobisia maita”, Ervasti toteaa.

Sen lisäksi, että Suomessa on jo lähtökohtaisesti huomattavan vähän rasismia ja syrjintää, on rasismi myös vähenemään päin. Ervastin mukaan suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajia kohtaan on muuttunut jatkuvasti myönteisemmäksi, vaikka maahanmuuttopolitiikkaa koskevat asenteet ovatkin kiristyneet. Myös poliisiammattikorkeakoulun vuosittainen viharikollisuusselvitys kertoo samansuuntaista tarinaa: viharikollisuus Suomessa on vähenemään päin.

Uuden Suomen blogisti ja Kansan Sivistystyön Liiton radioääni Jari Jakonen tutki tilastollisesti näitä samoja ESS:n tuloksia sekä muita aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Jakosen mukaan Suomi on Euroopan viidenneksi vähiten rasistinen maa, eli kaukana kärjestä.

Ruotsalaiset ekonomistit puolestaan pyrkivät vastaamaan kysymykseen ”mitkä maat ovat rasistisia?” käyttämällä avukseen World Values Surveyn tietoja. Heidän tutkimuksestaan koottiin kartta, joka vertaili eri maiden kansalaisten suhtautumista vierasperäisiin ihmisiin. Suomi oli – kuten varmasti kaikki arvasivat – tässäkin tutkimuksessa yksi vähiten rasistisia maita.

Tutkimukset eivät tue Palefacen väitettä, että Suomi olisi läpeensä rasistinen maa. Sen sijaan asiantuntijat, tilastot ja tutkimukset puhuvat sen puolesta, että Suomi on harvinaisen vähän rasistinen maa, minkä lisäksi rasismi on myös vähenemässä.

Palefacen jutut ovat tuubaa ja Karrin omia sanoja lainatakseni ”täysin älytöntä puhetta”. Suomi ei ole millään tasolla ”läpeensä rasistinen maa”. Väite on roskaa. Se, että Paleface leimaa suomalaisia ja Suomea läpeensä rasistiseksi ja itse on olevinaan suuri rasismin vastainen taistelija, ei ole mitään muuta kuin Karrin oman egon pönkittämistä ja oman moraalisen kilven kiillottamista muiden arvon kustannuksella.

Rasismi vaanii Suomessa.

Rasismi vaanii arkeasi.

Rasismi on erittäin törkeä ilmiö. Rasismissa ihminen tuomitaan etnisen ryhmänsä eikä yksilöllisten tekojensa perusteella. Hänellä ei ole arvoa ensisijaisesti ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana. Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton hirmutekojen ja vainojen jälkeen rasismi on ansaitusti nähty länsimaissa yhtenä tuomittavimmista asioista, joita on olemassa. Länsimaissa rasismi tuomitaan yleisesti suurin piirtein yhtä laajasti ja jyrkästi kuin pedofilia. Tasa-arvo on eurooppalainen perusarvo. Koska toisen syyttäminen ja haukkuminen rasistiksi on erittäin vakava ja raskas syytös, tulee sille olla hyvin vahvat perusteet. Suomalaisten ja Suomen haukkumiselle tällaisia perusteita ei löydy.

Rasismista syyttäminen miten sattuu ja ilman perusteita on myös äärimmäisen törkeää rasismin uhreja kohtaan. Avoimen, suvaitsevaisen ja vapaamielisen yhteiskunnan väittäminen läpeensä rasistiseksi ikään kuin se olisi jokin rotufasismin uusi tuleminen vähättelee kaikkia oikeasti läpeensä rasististen valtioiden uhrien kokemuksia; ”Vai oli teillä keskitysleirejä? Kauheaa, mutta ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu. Meilläkin kansanedustaja sanoi televisiossa neekeriukko. :( :( :( We’ve both been thru a lot, bro!”

Liioittelu ja tyhjänpäiväinen rasismiennakkoluulojen lietsonta aiheuttaa sen, että rasismi käsitteenä menettää merkityksensä ja muuttuu pelkäksi haukkumasanaksi. Kun kaikkialla on rasismia, kohta missään ei enää ole. Tämä turha rasismihysterian lietsominen voi myös lisätä rasismia. Professori Ervastin mukaan suomalaisten rasistisuudesta tehdyillä virheellisillä tulkinnoilla on voinut olla kielteisiä vaikutuksia asenteisiin. Hänen mukaansa se, että toitotetaan rasismin lisääntyneen, saattaa rohkaista tai oikeuttaa vihamielisiä kantoja. Rasismihysteria ei vähennä rasismia, vaan lisää sitä.

Suomen väittäminen läpeensä rasistiseksi maaksi on virhe. Suomalaisten syyllistäminen suomalaisen veronmaksajan rahoilla on verorahojen väärinkäyttöä. Suomalaiset ovat suvaitsevaisia ja avarakatseisia ihmisiä, jotka eivät tuomitse etnisyyden perusteella. Suomessa on mahdollista päästä vaikka kuinka korkealle, olit sitten tummaihoinen homo, enemmistöön kuuluva sahuri tai juutalainen porvari. Vain harva suomalainen tuomitsee toisen tämän syntyperäisten ominaisuuksien perusteella. Yleisesti suomalainen kohtelee toista tasa-arvoisena yksilönä, juuri kuten pitääkin.

Tietysti Suomessakin on rasismia, sillä valitettavasti rasismia esiintyy kaikissa maailman maissa. Jotain me olemme silti tehneet oikein, sillä suhtautumisessa vähemmistöihin Suomi on (jälleen) yksi maailman parhaista maista ja tästä pitää olla ylpeä. Suomi on läpeensä suvaitsevainen maa. Kiitos siitä, suomalaiset!

Vain sveitsiläiset tietävät, mikä on sveitsiläisten etu

Sveitsi on kenties maailman ainoa todellinen demokratia. Sveitsiläiset saavat äänestää niistä asioista, joista he tahtovat, eivätkä poliitikot voi tulla kansalaismielipiteen tielle. Suora demokratia myös toimii erinomaisesti ja Sveitsissä onkin rikas, taloudellisesti vapaa ja ihmisoikeuksia kunnioittava valtio.

Sveitsi on monella tavalla EU:n vastakohta. Siinä missä EU:ssa yhä suurempi määrä valtaa keskitetään yhä pienemmälle joukolle valkoisia rikkaita miehiä, sveitsiläiset toteuttavat hajautettua demokratiaansa vuosisadasta toiseen onnistuneesti. Siinä missä EU edustaa ”eliitin”, poliitikkojen ja virkamiesten valtaa, Sveitsi edustaa kansanvaltaa.

Kansanvallassa valta on kansan ja vain kansan.

Kansanvallassa valta on kansan ja vain kansan.

EU:n virallinen totuus on, että yhä syvempi integraatio ja Bryssel-johtoinen keskuskontrolli on fantastista. Tämän vuoksi onkin ymmärrettävää, että kun Sveitsin kansalaiset päättivät äänestää rajoittaakseen EU-kansalaisten maahanmuuttoa, monet poliitikot pitkin Eurostoliittoa ryhtyivät tuomitsemaan, miten Sveitsi sulkeutuu ja kokee taloudellis-poliittisen katastrofin.

Suomalaisista hallitsijoista esimerkiksi Eurooppa-ministeri Alexander Stubb, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie harmittelivat Sveitsin kansanäänestyksen tulosta, koska ihmiset äänestivät väärin. Stubbin mukaan Sveitsi on hyötynyt maahanmuutosta, eikä hän ymmärrä, miksi tiedot maahanmuuton hyödyistä eivät uppoa Euroopan maiden kansalaisiin. Ulkoministeri Erkki Tuomioja taas toteaa, miten vapaa liikkuvuus on sveitsiläisten etu. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie puolestaan pitää äänestystulosta hyökkäyksenä ihmisoikeuksia vastaan ja varoittavana viestinä, että Sveitsi uhkaa jättäytyä pois jostain epämääräisistä ”yhteisistä tavoitteista”.

Sekä Alexander Stubb, Erkki Tuomioja että Annika Lapintie ovat kaikki täydellisen väärässä. He ovat kaikki väärässä siksi, että he kuvittelevat, että heidän käsityksensä Sveitsin kansalaisten edusta tai tavoitteista on sama kuin Sveitsin kansalaisten oma käsitys. Todellisuudessa näin ei ole. Suomalaiset poliitikot tai EU eivät voi päättää, mikä on sveitsiläisten etu.

Ei nimittäin ole olemassa mitään yksiselitteistä totuutta, jonka pohjalta voidaan sanoa, mikä on jokin yleismaailmallinen ”etu”. Se, mikä on kenenkin edun mukaista, riippuu aina arvoista. Jos arvostaa vapautta enemmän kuin turvallisuutta, silloin edun mukaista on lisätä vapautta, vaikka se vähentäisi turvallisuutta. Jos arvostaa turvallisuutta enemmän kuin vapautta, silloin edun mukaista on uhrata vapautta, jos se lisää turvallisuutta. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas miehistä.

Maahanmuutto EU-maista Sveitsiin tietysti voi olla sveitsiläisille hyödyllistä. (Paino sanalla ”voi”.) Maahanmuutto esimerkiksi polkee palkkatasoa, minkä seurauksena yritysten toiminta on edullisempaa ja tuotteiden ja palvelujen hinta laskee. Stubb ja Tuomioja saattaisivat olla oikeassa siitä, että maahanmuutto EU-maista on Sveitsin etu, mikäli maailmassa ei olisi mitään muuta totuutta kuin kapitalistinen tehokkuus ja kaikki arvostaisivat juuri sitä yli kaiken.

Näin ei tietenkään ole, vaan pelkän tehokkuuden ja taloudellisen hyödyn lisäksi on olemassa lukemattoman monia muita asioita, joita ihmiset arvostavat tai ovat arvostamatta. Jos sveitsiläinen arvostaa enemmän esimerkiksi ekologisuutta ja kotimaisuutta kuin taloudellista tehokkuutta ja EU:n yhteisiä tavoitteita, on hänen etunsa mukaista rajoittaa EU-maista tulevaa maahanmuuttoa, vaikka se tarkoittaisikin korkeampaa tuotteiden hintaa.

Ero eurostokulttuurin ja sveitsiläisen suoran demokratian kulttuurin välillä on se, että Euroopassa poliitikot ovat tottuneet päättämään asioista kuuntelematta kansaa. Sveitsissä valta sen sijaan on suoraan kansalla. Vain sveitsiläiset voivat sanoa, mikä on sveitsiläisten edun mukaista. Tätä etua eivät voi tulla sanelemaan ulkomaalaiset poliitikot tai EU. Sveitsiläisten etu on tasan se, minkä sveitsiläiset sanovat olevan heidän etunsa. Myös Suomeen tarvitaan suora demokratia, jotta myös meillä toteutuisi suomalaisten etu, eikä Suomen poliitikkojen etu.

Leikata pitää, mutta tyhmä ei saa olla

Suomen valtio tuhlaa enemmän rahaa kuin mitä sillä on, minkä seurauksena hallitus huutaa sopeutustoimia. Suomeksi tämä tarkoittaa leikkauksia ja veronkorotuksia. Jyrki Katainen haluaa näitä sopeutuksia 3 miljardin edestä. Jutta Urpilaisen mielestä luku on 1,5 miljardia. Arhiksen Pave puolestaan toteaa, että jos vaan nostettaisiin asuntojen ynnä muiden verotusta. Veronkorotuksiin meillä ei tietenkään ole enää varaa ja päättäjämme tuntien leikkauksetkin kohdistuvat koutukseen ja terveydenhoitoon, koska miksipä ei.

Perusongelma kaikessa on, että päättäjät ovat huolimattomia ja heillä on hällä väliä -logiikka Suomen menoihin. Valtion menot koostuvat lukemattomista pienistä puroista, jotka yhdessä muodostavat miljardien eurojen kokoisen pauhaavan kosken. Näistä pienistä puroista ei juuri leikata, koska päättäjien logiikan mukaan ne ovat mitättömiä menoja valtakunnan budjetissa, eikä niistä leikkaaminen hyödyttäisi paljon mitään. Toisaalta samaa logiikkaa käytetään myös uusien menoerien oikeuttamiseksi. Mitä se nyt 700 000 euroa missään tuntuu, kun julkisen sektorin kohdalla puhutaan useista kymmenistä miljardeista.

Käytännössä tällaisesta hällä väliä -logiikasta seuraa, että pienet menot kasvavat jatkuvasti ja leikkausten kohdalla ne jätetään huomiotta. On helpompi leikata isommista ja yhtenäisemmistä kohteista, kuten sosiaali- ja terveysmenoista, poliisista, koulutuksesta ja muista sellaisista. Tämän seurauksena tuhlailu kasvaa ja palvelut heikkenevät. Siksi onkin tärkeää, että nimenomaan näitä turhia menoja ryhdytään karsimaan aktiivisesti.  Niin pitkään kuin meillä on näitä turhia menoja, ei yksikään leikkaus Suomen kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin tai yksikään veronkorotus ole perusteltavissa. Ja näitä turhia menoja riittää.

Jykä heittää vitsin

Tiiättekö lol.

YLIMÄÄRÄISIÄ MENOJA

Suomessa on esimerkiksi koko Euroopan toisiksi korkeimmat puoluetuet. Puoluetuet siirtävät kansan omaisuutta puolueille 34 miljoonaa euroa joka vuosi. Äänestäjää kohti tukea maksetaan jopa 12,25 euroa. EU:n keskiarvo on 3,73 euroa, mutta monissa valtioissa vielä huomattavasti tätä vähemmän. Latviassa ja Maltalla puoluetukia ei makseta lainkaan. Mikäli Suomi lakkauttaisi puoluetuet, kansalaiset säästäisivät 34 miljoonaa vuodessa. Jo pelkästään kohtuullistamalla puoluetuet eurooppalaiselle keskitasolle säästöjä syntyisi 24 miljoonaa.

Työkkärin haista paska -kurssit ja tempputyöllistäminen ovat toinen tuttu menoerä, josta on lähinnä haittaa. Ensinnäkin nöyryyttävä kurssittaminen vääristää työttömyystilastoja, sillä kurssitettavat ja tempputyöllistämiset on siivottu nätisti pois tilastoja rumentamasta. Lisäksi tempputyöllistäminen vahingoittaa työmarkkinoita ja lisää työttömyyttä, sillä jokainen tempputyöllistämällä täytetty työpaikka on pois työmarkkinoilta.

Työkkärin erilaiset kokeilut ja valmennukset maksavat 38,77 miljoonaa, työllisyyspoliittinen avustus 37,5 miljoonaa ja palkkatuettu työ 178 miljoonaa. Lisäksi menoja syntyy tiedottamisesta, arvioinneista ja muusta sellaisesta. Lukuun ei ole laskettu työkkärin tarjoamia ammatillisia tai täydentäviä koulutuksia. Suomi säästää 254,27 miljoonaa joka vuosi, kun se lopettaa tempputyöllistämisen.

Muita helppoja kohteita, joista voidaan leikata, tai jotka voidaan jopa lopettaa kokonaan, ovat esimerkiksi Afghanistanin NATO-leikit (55,8 miljoonaa), Briteille myönnetty eurostoliiton jäsenmaksuhelpotus (136 miljoonaa), vastaanottokeskukset (67,9 miljoonaa), avustukset kirkolliseen ja uskonnoliseen toimintaan (2,35 miljoonaa) ja ministerit avustajineen (1,9 miljoona), poliittisesti sitoutuneiden nuorisojärjestöjen tuet (3,65 miljoonaa), Vähemmistövaltuutettu (1,01 miljoonaa), Svenska folktinget ja Paasikivi-seura (585 000 euroa), Yle (yli 512 miljoonaa), koulujen maksamat tekijänoikeusmaksut (18,22 miljoonaa) ja niin edelleen. Nämäkin ovat vain esimerkkejä, jotka ensimmäisenä revin takapuolestani. Tietysti on olemassa myös muita menoja, joista voidaan leikata heikentämättä Suomen kansalaisten perusoikeuksia.

Yle on suhteessa suurempi kuin Brittilän valtiollinen kanava.

Yle on suhteessa suurempi kuin Brittilän valtiollinen kanava.

KEHITYSAPU JA YRITYSTUET

Vaikka budjetti koostuu suurimmaksi osaksi pienistä puroista, löytyy sieltä tietysti myös helppoja miljardien kohteita, joista voidaan leikata ilman, että joudutaan ottamaan koululaisilta tai eläkeläisiltä. Erinomaisina esimerkkeinä kehitysapu ja yritystuet. Pelkästään näillä saadaan kasaan noin 2,2 miljardia säästöä, minkä lisäksi veroja voidaan jopa laskea.

Kehitysapu maksaa Suomelle noin 1,1 miljardia joka vuosi. Niin pitkään kuin Suomen budjetti on epätasapainossa, tämä 1,1 miljardia otetaan velaksi. Suomi lainaa rahaa, jotta se voi antaa sen eteenpäin muualle.

Nimestään huolimatta kehitysapu ei varsinaisesti kehitä tai auta, vaan se on jopa haitallista. Sambialaisen taloustieteilijä Dambisa Moyo on kritisoinut kehitysapua kirjassaan Dead Aid. Hänen mukaansa kehitysapu ruokkii korruptiota, pitkittää köyhyysongelmaa ja ennen kaikkea tekee kehitysmaat riippuvaiseksi rikkaista länsimaista. Kehitysapu ei ole pyytteetöntä rahaa, eikä ilmaista lounasta ole olemassakaan, etenkään taloudellisessa valtapolitiikassa.

Kehitysavun lisäksi toinen valtava rahareikä ovat yritystuet. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan Suomi maksaa erilaisia yritystukia noin 4,8 miljardia. Tästä noin 3,7 miljardia ovat erilaisia verotustukia ja -helpotuksia ja loput yrityksille suoraan tai erilaisiin hankkeisiin annettavia tukia. Mukaan ei ole laskettu uuden yrittäjän starttirahaa, joka on tuki yrittäjälle, ei yritykselle.

Ylen mukaan suurin osa yritystuista jaetaan vuodesta toiseen pääasiassa muutamille suurimmille firmoille. Yritystuet ovat siis tulonsiirto pienemmiltä yrityksiltä ja veronmaksajalta suuryrityksille. Yritystuet vääristävät markkinoita ja lisäävät kansalaisten verotaakkaa suuryritysten hyväksi. Sosiaaliturva on tarkoitettu ihmisiä, eikä suuria firmoja varten.

Poistamalla suorat ja hankkeisiin maksettavat yritystuet saadaan välittömästi kansalaisten taakkaa vähennettyä 1,1 miljardilla. Poistamalla erilaiset verotuet ja -vähennykset yhteisövero puolestaan voidaan laskea noin 6% pintaan. Yhteenkään kansalaisten perusoikeuteen ei olisi tarvetta koskea, mutta rahaa saataisiin säästettyä parempaan käyttöön ja verotusta voitaisiin sekä keventää että yksinkertaistaa. Kansalaisten etu toteutuisi.

Poistamalla kehitysapu ja suorat yritystuet säästetään 2,2 miljardia. Kohtuullistamalla puoluetuet eurooppalaiselle keskitasolle säästetään 24 miljoonaa. Hankkiutamalla eroon tempputyöllistämisestä, Afghanistanin sodasta, uskontojen ja poliittisten järjestöjen tukemisesta ja koulujen maksamista tekijänoikeusmaksuista säästetään yli 334,87 miljoonaa. Leikkaamalla Yleltä, Brittien jäsenmaksuhelpotuksista, vastaanottokeskuksista ja ministereiltä avustajineen vain 10% säästetään 71,78 miljoonaa. Yhteensä näillä saataisiin helposti yli 2,6 miljardin säästöt. Epäsuorat yritystuet poistamalla yhteisöveroa voitaisiin lisäksi laskea huomattavasti. Menot laskevat, velkaantuminen hidastuu, verot laskevat ja kansalaisten perusoikeuksiin ei kosketa.

Leikkauksia pitää tehdä ja välittömästi, mutta tyhmä ei saa olla. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Paisuvien poliitikkojen pullapitkot ja hyvä veli -uraputket eivät kuulu veronmaksajien maksettavaksi. Pelkästään pienillä leikkauksilla ylimääräisistä tai haitallisista menoista voidaan saavuttaa hallituksen haluamat sopeutustoimet ilman yhtäkään veronkorotusta tai leikkausta mistään hyvinvointivaltion perustuslaillisesta tehtävästä. Ja niitä ylimääräisiä menoja riittää muutamallekin kaudelle.

Kannabiksen kieltolaki tappaa

Kannabiksen kieltolakia puolustellaan usein vetoamalla kannabiksen haittoihin ikään kuin dekriminalisoinnin tai laillistamisen kannattajat eivät olisi niistä tietoisia. Todellisuudessa asia on täysin päinvastainen. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi kannabis tulee laillistaa, ovat nimenomaan päihteiden aiheuttamat haitat.

Tarinat kannabiksen tai muiden päihteiden ongelmakäyttäjistä ovat tapahtuneet nykyisen päihdepolitiikan aikana. Nykyinen päihdepolitiikka ei siis ole estänyt niitä. Ihmisistä on tullut ongelmakäyttäjiä siitä huolimatta, että kannabista on rikollista käyttää, tuottaa ja omistaa. Kieltolaki ei estä ihmisiä käyttämästä kannabista siitä huolimatta, että sitä valvotaan jopa ihmisoikeuksia loukkaavilla toimenpiteillä.

Kieltolaki ei ole halpa. Nykyinen politiikka maksaa valtiolle ja kunnille, eli veronmaksajille, suoraan 228 miljoonaa euroa. Suorien kulujen lisäksi sosiaaliset ja terveydelliset haitat maksoivat 550-1 210 miljoonaa. Ja tämä on siis nykyisellä politiikalla.

Monet Euroopan maat, kuten esimerkiksi Portugali ja Tsekki, ovat purkaneet kieltolakejaan onnistuneesti. Kieltolain purkamisen jälkeen päihteiden aiheuttamat terveydelliset haitat ja kustannukset yhteiskunnalle ovat laskeneet ja veronmaksajien rahat ovat säästyneet. Kieltolain purkaminen toimii.

Kieltolaki sen sijaan on kallis ja tehoton järjestelmä, joka aiheuttaa terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Se estää apua tarvitsevien auttamisen ja maksaa miljoonia. Pahimmillaan kieltolaki tappaa.

Kieltolaki tekee kannabiksesta vaarallista

Yksi kieltolain seuraus on käytettyjen päihteiden muuttuminen huomattavasti vaarallisemmaksi kuin mitä ne muutoin olisivat. Ilmiö on tuttu alkoholin kieltolain ajalta. Kieltolain aikana juopot alkoivat tenuttaa lasolia ja denaturoituja alkoholeja. Nämä aiheuttivat huomattavasti enemmän vahinkoa kuin alkoholi koskaan. Kannabiksen kieltolain kohdalla sama ilmiö toistuu. Kielletty kannabis synnyttää kysyntää erilaisille korvikepäihteille, kuten synteettisille kannabiskorvikkeille.

Kannabis ei tapa, mutta korvikepäihteet tappavat.

Kannabis ei tapa, mutta korvikepäihteet tappavat.

Kun kannabis on laitonta, ihmiset alkavat käyttää enemmän vaihtoehtoisia päihteitä, kuten erilaisia kemikaaleja, jotka jäljittelevät kannabiksen vaikutusta. Nämä kemikaalit ovat sellaisia, joita lainsäätäjä ei joko pysty tai ole ehtinyt tehdä laittomiksi, ja niitä syntyy koko ajan lisää. Ainoa syy, miksi ne ovat olemassa, on se, että kannabis on laitonta.

Synteettiset korvikepäihteet ovat huomattavasti vaarallisempia kuin kannabis. Siinä missä kannabis on suhteellisen mieto ja turvallinen päihde, synteettiset kannabiksen korvikkeet ovat suoranaista myrkkyä. Ylilääkäri Ulrich Tacken mukaan synteettisten tuotteiden vaara aiheuttaa psykoosia on paljon suurempi kuin marijuanalla. Synteettiset aineet voivat aiheuttaa harhaluuloja ja sekavuutta. Pahimmillaan synteettinen korvike saattaa tappaa ensimmäisellä käyttökerralla.

Sen lisäksi, että kieltolaki synnyttää markkinat vaarallisille korvikepäihteille, se myös heikentää tavallisen kannabiksen laatua. Pimeillä markkinoilla kannabiksen laatua ei nimittäin tarvitse valvoa lainkaan. Katukauppiaat saattavat lisätä kannabikseen esimerkiksi lakkaa, jotta aineen paino kasvaisi aineen turvallisuuden kustannuksella. Lisätty lakka puolestaan tekee tavallisestakin kannabiksesta vaarallista.

Kieltolaki ei tarkoita, että markkinoita ei olisi. Se tarkoittaa, että markkinat ovat villi länsi, jossa kaikki käy ja jota kukaan ei valvo. Mikäli kannabis olisi laillista, voitaisiin myyjiltä edellyttää tiettyä laatutasoa ja käyttäjät saisivat aina turvallisinta mahdollista kannabista.

Kieltolaki luo sosiaalisia ongelmia

Yksi kieltolain ikävimmistä haittavaikutuksista on sen syrjäyttävä vaikutus, joka kohdistuu etenkin elämänsä alussa oleviin nuoriin. Mikäli nuori jää kiinni kannabiksen polttamisesta, hän saattaa menettää esimerkiksi opiskelupaikkansa. Toinen opiskelupaikka puolestaan saattaa jäädä kokonaan saamatta kannabistuomion vuoksi.

Tuomio saattaa myös estää henkilöä työllistymästä. Tohtori Jussi Perälän mukaan monet työnantajat tekevät henkilöstöä palkatessaan erilaisia epävirallisia selvityksiä. Poliisin ei tulisi virallisesti kertoa näissä kyselyissä mahdollisesta huumausainemerkinnästä, mutta Perälän mukaan käytännössä asiasta kerrotaan helposti. Vaikka henkilö olisi lopettanut kannabiksen käytön, voi häneltä jäädä työpaikka sen vuoksi saamatta.

Kieltolain syrjäyttävä vaikutus myös estää muuta normaalia yhteiskunnallista toimintaa ja voi vahingoittaa vakavasti jopa perhe- ja sukulaissuhteita. Huumausainetuomio voi esimerkiksi tarkoittaa armeijan lykkääntymistä tai sitä, että nuori ei saa hankittua ajokorttia. Huumausainemerkintä voi myös vaikuttaa isän ja lapsen väliseen oikeudelliseen suhteeseen.

Yksikään näistä ongelmista ei ole sellainen, joka liittyisi itse kannabikseen. Kaikki niistä ovat seurausta pelkästään kieltolaista. Ne ovat siis keinotekoisia, lainsäätäjien itse aiheuttamia ongelmia, joille ei ole mitään pohjaa.

Yhteiskunnan logiikka on tässä asiassa järjetöntä. Koska kannabis on haitallista ja syrjäyttää ihmisiä, viranomaiset varmistavat, että kannabiksen käyttämisestä kiinni jäänyt ihminen varmasti syrjäytyy. Kieltolaki on rakennettu sysäämään ihmisiä ulos yhteiskunnasta.

Kumpi syrjäyttää enemmän, kannabis vai vankila?

Kumpi syrjäyttää enemmän, kannabis vai vankila?

Kieltolaki estää ongelmien hoitamisen

Sen lisäksi, että kieltolaki lisää ongelmia, se myös estää jo olemassaolevien ongelmien ratkaisemisen. Jos henkilö kuuluu siihen vähemmistöön, jolle kannabiksen käytöstä aiheutuu ongelmia, hänen kynnyksensä hakea apua on korkea, koska avun saamisen ohessa tai sen sijasta ongelmakäyttäjä saa sakkoa tai jopa vankilaa. Kannabiksen kriminalisointi luo avun tarvitsijoille uhan sen sijaan, että heitä toivotettaisiin hakemaan apua.

Pelko rikosoikeudellisista seuraamuksista aiheuttaa sen, että monet eivät hae apua. Tämän seurauksena monet hoidettavissa olevat ongelmat jäävät hoitamatta ja aikaisessa vaiheessa helposti katkaistavissa oleva ongelmakierre jää katkaisematta. Laillistamisen ansiosta ongelmakäyttäjät saisivat helpommin ja aikaisemmassa vaiheessa apua. Tämä vähentää sekä ongelmia että niiden kuluja yhteiskunnalle.

On kiistämätön fakta, että lähellekään kaikki kannabiksen käyttäjät eivät ole ongelmakäyttäjiä. Monet kannabiksen käyttäjät elävät tuottavan ja menestyksekkään elämän, kuten esimerkiksi fyysikko Carl Sagan tai näyttelijä Jennifer Aniston. Kieltolaki kuitenkin tarkoittaa, että viranomaisten resursseja tuhlataan myös näiden harmittomien tai jopa tuottavien henkilöiden jahtaamiseen.

Kannabiksen ollessa laillista resursseja ei tarvitse kohdentaa lainkaan henkilöihin, joille kannabis ei muodosta mitään ongelmaa. Kaikki resurssit voidaan kohdistaa sinne, missä niitä todellisuudessa tarvitaan, eli ongelmakäyttäjiin. Jokaisella viattoman perjantaipössyttelijän vainoamiseen, tuomitsemiseen ja vangitsemiseen käytetyllä sentillä voitaisiin korjata ongelmia.

Kieltolaki myös tarkoittaa, että kaikki ongelmat jäävät yhteiskunnan maksettavaksi sen sijaan, että käyttäjät itse maksaisivat hoitonsa. Laillistamalla ja verottamalla kannabista voitaisiin aineesta saada tuloja, joilla huolehtia kannabiksen haittavaikutuksista. Tämä sama logiikka pätee myös alkoholin ja tupakan kanssa. Mikäli kannabista ei veroteta, kulut maksaa yhteiskunta. Jos kannabista verotetaan, kannabiksen käyttäjät itse maksavat potentiaalisia kuluja yhteiskunnalle.

Fyysikko Carl Sagan käytti kannabista ja puhui sen puolesta.

Fyysikko Carl Sagan käytti kannabista ja puhui sen puolesta.

Kieltolaki on tyhmää

Selkein ja yksinkertaisin pointti kieltolakia vastaan on se, että kieltolaki ei toimi. Siitä hyötyvät käytännössä ainoastaan rikolliset, salakuljettajat ja huumekauppaa harjoittavat poliisit. Kaikille muille kieltolaki on vahingoksi, oli kannabiksen käyttäjä tai ei.

Albert Einsteinin mukaan tyhmyyden määritelmä on yrittää samaa asiaa yhä uudelleen ja odottaa erilaisia lopputuloksia. Kieltolakia on yritetty kohta 50 vuotta, mutta kannabiksen käyttö on vain lisääntynyt. Saman politiikan jatkaminen toiset 50 vuotta ei tule muuttamaan tätä mihinkään suuntaan. Huumeiden aiheuttamat ongelmat meillä jo on, mutta me emme tarvitse niiden lisäksi enää kieltolain aiheuttamia ongelmia.

Kansalaisaloite.fi:ssä on avautunut juuri kannabiksen dekriminalisointia vaativa kansalaisaloitekeräys. Tämän allekirjoittaminen on jokaiselle järkevää, sillä kieltolaki ei auta ketään, mutta vahingoittaa monia.

Huumeissa on tulevaisuus

Kieltolait ovat keskimäärin yhtä fiksu idea kuin työntää peräsuoleensa porkkana ja toivoa, että se muuttuu kullaksi. Kieltolait ovat kaksiteräinen miekka, joka on survottu suoraan yhteiskunnan rintakehään ja käännetty pari kertaa. Ensinnäkin kieltolakien ylläpitäminen ja valvominen maksaa valtavasti rahaa, joka on pois kaikesta muusta, kuten terveydenhuollosta tai koulutuksesta. Toiseksi kieltolait vahingoittavat taloudellisesti hyödyllistä tuottavaa toimintaa joko nostamalla sen riskit kattoon tai jopa suoraan estämällä sen. Kieltolait ovat siis yleisesti surkea juttu.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteisiin kuuluu, että asiat ovat lähtökohtaisesti vapaita ja laillisia. Asia voi olla laiton ainoastaan, mikäli se on erikseen lailla kriminalisoitu. Tämä kriminalisointi ei ole myöskään hyväksyttävää pelkästään siksi, että se voidaan säätää lailla, vaan lisäksi on otettava huomioon perusoikeudet ja -vapaudet sekä kieltolain taloudelliset seuraukset. Laki ei ole hyväksyttävä vain, koska se on laki. Kieltolaki vaatii poikkeuksetta erittäin vahvat juridiset ja taloudelliset perustelut, että voidaan edes harkita, voiko kieltolaki olla hyväksyttävä. Sanomattakin selvää, että suuri osa kieltolaeista ei täytä näitä perusoikeudellisia, oikeusvaltiollisia tai taloudellisia kriteerejä.

Kaikista tunnetuin esimerkki kieltolaista lienee nykyinen huumepolitiikka. Nykyisessä huumepolitiikassa kaikki päihteet ovat absoluuttisen kriminalisoituja ja kiellettyjä muutamia valtioiden ja ylikansallisten megakorporaatioiden jakamia vaihtoehtoja lukuunottamatta. Täydellisestä kiellosta ja jopa ihmisoikeussopimusten vastaisista pakkotoimista huolimatta huumeiden kysyntä on kasvussa ja saatavuus on helppoa. Nykyinen kieltolaki ei selkeästikään siis saavuta edes sen omia tavoitteita.

Suomen nykyinen huumausainepolitiikka on niin typerää, että oksat pois, mutta onneksi meillä on Euroopan unionin sisältä paljon parempiakin, empiirisesti toimiviksi todistettuja huumausainepolitiikan malleja. Parempiakin vaihtoehtoja on. Dekriminalisoimalla huumeet ja laillistamalla kannabis Suomi säästää ja tienaa miljoonia verovaroissa, vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, luo Suomeen uutta työllisyyttä sekä teollisuutta ja yleisesti ottaen onnistuu kaikilla tavoilla paremmin kuin Suomen nykyinen huumepolitiikka, joka perustuu lähinnä pään hakkaamiseen puuhun, kunnes puu antaa periksi.

Nykyinen huumausainepolitiikka on kallista ja vahingollista

Nykyisen täyskieltoon ja rankaisemiseen perustuvan huumepolitiikan hinta valtiolle oli THL:n raportin Huumetilanne Suomessa 2011 mukaan vuonna 2009 noin 128 miljoonaa vuodessa. Lisäksi nykyisestä huumepolitiikasta syntyi kunnille maksettavaksi noin 133,5 miljoonaa euroa, josta valtion maksamaa osuutta oli 33,4 miljoonaa. Yhteensä nykyinen huumepolitiikka maksoi valtiolle ja kunnille suoraan noin 228 miljoonaa, eli ihan perkeleesti. Sillä rahalla rakentaisi runsaat 7 lastensairaalaa joka vuosi.

Huumepolitiikan suorien kustannusten lisäksi huumepolitiikasta seuraa välillisiä kustannuksia, kuten sosiaalista ja terveydellistä haittaa. Näiden kustannusten hinnaksi THL:n raportissa arvioidaan 550 – 1 210 miljoonaa euroa., eli puhutaan miljardiluokasta. Kustannukset johtuvat esimerkiksi rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä huumeiden aiheuttamista haitoista, kuten sukupuolitautien tarttuminen tai yliannostukset.

Michael Phelpsin elämä meni huumeiden vuoksi pilalle. Tai siis ei mennyt.

Michael Phelpsin elämä meni huumeiden vuoksi pilalle. Tai siis ei mennyt.

Portugalissa huumeiden käyttö ja hallussapito dekriminalisoitiin vuonna 2001. Dekriminalisoinnissa huumeiden käyttäjät alettiin nähdä ennemmin ihmisinä, jotka kaipaavat apua kuin rikollisina. Dekriminalisointi perustui sen myöntämiselle, että maailma ei ole huumevapaa, minkä vuoksi huumeiden aiheuttamat vahingot yhteiskunnalle tulee minimoida sen sijaan, että itse asian olemassaolo yritetään kieltää. Raporttien ja tutkimuksien mukaan dekriminalisointi vähensi huumeiden aiheuttamia haittoja yhteiskunnalle. Huumeriippuvaisten määrä laski 50%, huumeiden käyttäjien määrä laski ja huumeista johtuvien sukupuolitautitartuntojen ja yliannostusten määrä romahti. Dekriminalisointi siis toimi.

Koska huumausaine ei itsessään ollut enää rikos, eivät huumeiden käyttäjät enää syrjäytyneet yhteiskunnasta rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. Dekriminalisointi auttoi myös siten, että päihteiden ongelmakäyttäjät uskalsivat hakea apua helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa, mikä luonnollisesti vähensi huumeiden aiheuttamia terveydellisiä haittoja. Dekriminalisointi toimi, koska se keskittyi auttamiseen ja haittojen vähentämiseen, ei rankaisemiseen ja oletukseen, että asia katoaa, kun sen siivoaa maton alle tai vankilaan.

Portugalin kokemukset huumeiden dekriminalisoinnista ja haittojen vähentämiseen pyrkivästä huumepolitiikasta ovat todistetusti toimineet. Mikäli Suomen poliitikot olisivat fiksuja, he ottaisivat kokemuksista vaarin ja alkaisivat toteuttaa dekriminalisointipolitiikkaa myös Suomessa. Koska empiiristen kokemuksien perusteella dekriminalisointi vähentää huumeiden sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, voitaisiin sillä saada myös Suomessa aikaiseksi miljoonien säästöt.

Kannabis lisää turismia ja tuo verotuloja

Suorien säästöjen lisäksi päihteillä voidaan myös tienata. Alankomaille laillinen kannabis on rahasampo. Alankomaat saavat arviolta 400 miljoonaa euroa verovaroja kannabiksen laillisesta myynnistä. Suorien verotulojen lisäksi kannabis on Alankomaille valtava matkailuvaltti ja Alankomaissa vieraileekin vuosittain miljoonia turisteja testaamassa paikallisia kannabiskahviloita, vierailemassa museoissa ja käyttämässä paikallisia palveluja.

Miljoonat käyvät vuosittain Amsterdamissa, eikä kannabiskulttuuri haittaa.

Miljoonat käyvät vuosittain Amsterdamissa, eikä kannabiskulttuuri haittaa.

Alankomaissa asuu noin 16,79 miljoonaa ihmistä. Suomessa taas noin 5,4 miljoonaa. Jos oletetaan, että Suomi saisi kokoon suhteutettuna kannabiksesta suurin piirtein saman verran verotuloja kuin Alankomaat, olisi se noin 129 miljoonaa euroa joka vuosi. Suorien verotulojen lisäksi myös Suomi saisi nauttia laillisen kannabiksen myötä suuremmasta määrästä turisteja ja heidän tuomaansa rahaa. Kysymys ei siis ole mistään pikkusummista, vaan kymmenistä tai jopa sadoista miljoonista.

Kannabista harrastavat keskimäärin enemmän nuoret kuin vanhat, joten kannabiksen laillistaminen vähentäisi suoraan nuorison syrjäytymistä sekä nuorisotyöttömyyttä. Käytännössä kannabiksen laillistaminen tarkoittaisi sitä, että ne ihmiset, jotka ennen olivat työttömiä hippejä, ovatkin yhdellä pienellä muutoksella tuottavia puutarhureita, kauppiaita ja veronmaksajia. Sen sijaan, että viihdekannabiksesta seuraisi yksinomaan haittaa julkiselle taloudelle, siitä voitaisiin saada myös hyötyä.

Kieltolaki vahingoittaa teollisuutta

Hamppu ei ole vain päihde, vaan myös erittäin monikäyttöinen ja käyttökelpoinen raaka-aine monelle eri teollisuudenalalle. Sen avulla voidaan tuottaa muun muassa erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten kestäviä ja kevyitä betoneja, biopolttoainetta sekä öljyjä. Materiaalien lisäksi hampusta on mahdollista saada elintarvikkeita ja lääkeaineita. Suomella on myös pienimuotoinen kilpailuetu teollisen kannabiksen käytössä. Suomessa kehitetty Finola-lajike on lisäksi niitä harvoja kannabislajikkeita, joiden kasvattaminen saa EU:lta tukea.

Kieltolaki vahingoittaa myös yleishyödyllisen teollisuushampun viljelyä ja käyttöä, koska sama kasvi katsotaan myös huumeeksi. Keiteleläisen hampunkasvattaja Timo Haaran tapaus on hyvä esimerkki tästä. Poliisi epäili Haaraa törkeästä huumausainerikoksesta ja hävitti Haaralta kaikkiaan 1,7 hehtaaria kannabiskasveja. Koska Haaran kasvattama hamppu oli huumausaineeksi soveltumatonta kuituhamppua, syyttäjä katsoi, että Haara ei ole syyllistynyt rikokseen. Haara ei kuitenkaan saanut korvauksia poliisien tuhoamista hamppupelloista ja vuosia kestänyt juridinen prosessi esti ja hankaloitti häntä harjoittamasta elinkeinoaan.

Miehen elinkeino tuhottiin, mutta korvauksia ei annettu. Kiitos, Suomi!

Timo Haaran elinkeino tuhottiin, mutta korvauksia ei tule. Kiitos, Suomi!

Virkavalta siis tuhosi maanviljelijältä täysin laillisen elinkeinon, mutta maanviljelijällä ei ole lainkaan realistisia mahdollisuuksia saada korvauksia viranomaisten toiminnasta. Kannabiksen kieltolaki asettaa teollisuushampun kasvattajat vaaraan menettää toimeentulonsa, mikä tekee teollisuushampun kasvattamisesta vähemmän houkuttelevaa ja lisää kohtuuttomasti siihen liittyviä riskejä. Kannabiksen kieltolaki aiheuttaa suoraa vahinkoa Suomen teollisuudelle, maanviljelylle ja työllisyydelle.

Mikäli kannabis rohkeasti laillistettaisiin, kenenkään ei tarvitsisi enää pelätä sitä, että viranomainen tulkitsee hänen lailliset kasvinsa huumeiksi ja tulee kitkemään ne ilman mahdollisuutta vahingonkorvaukseen. Kun tästä kohtuuttomasta uhasta ja haitasta päästään eroon, sekä teollisuushampun että lääkekannabiksen kasvattaminen muuttuu kannattavaksi ja sitä aletaan tehdä Suomessa enemmän. Teollisuuden materiaalit ja lääkkeet ovat erittäin hyviä vientituotteita, eikä niistä ole haittaa kotimaassakaan. Kannabiksen laillistaminen on jees teollisuuden, työllisyyden ja viennin kannalta.

Kannabis lailliseksi ja huumeet dekriminalisoiduksi

Nykyinen kieltopolitiikka tulee siis kalliiksi useammalla tavalla. Se vahingoittaa suoraan ihmisiä syrjäyttämällä nuoria ja estämällä huumeongelmaisten hakeutumisen hoitoon pelottelemalla rangaistuksella ja lisäkärsimyksellä. Tämän lisäksi pelkkä kieltolakien valvonta maksaa yhteiskunnalle satoja miljoonia joka vuosi. Kieltolakien ansiosta Suomi ei voi hyödyntää täysimääräisesti sille annettuja kansainvälisiä etuja, sen rikasta ja elinvoimaista maaperää tai kotimaista osaamista. Suomen huumepolitiikka on yksipuolisesti haitallista.

Oikeusvaltion ja länsimaisen liberaalin demokratian periaatteiden mukaan todistustaakka on alunperin kieltäjällä. Oikeusvaltiossa ei saa olla uhrittomia rikoksia. Jostain syystä päihteiden ja kannabiksen kanssa todistustaakka on kääntynyt päälaelleen ja vapauden puolustajat joutuvat perustelemaan, miksi asian muka pitäisi olla laillista. Oikeasti asia on nimenomaan täysin päinvastoin ja todistustaakka on niillä, jotka tahtovat kieltää, rajoittaa ja vangita.

Rennompi huumepolitiikka toimii.

Rennompi huumepolitiikka toimii.

Kaikista typerintä kieltolaissa on, että sen oletetaan olevan perusteltu status quo ja jopa osa suomalaista kulttuuria. Todellisuudessa asia ei ole näin. Kieltolaki on suhteellisen nuori ilmiö, jota ei hyväksytty rationaalisella harkinnalla. Esimerkiksi huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi asetustasolla vasta 1966 ja lakitasolla vasta 1972. Alunperin hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rikokseksi, mutta suuressa valiokunnassa äänet menivät tasan ja eduskuntaryhmät seurasivat äänestyksessä tapansa mukaan suuren valiokunnan kantaa. Käytännössä huumeiden rangaistavuudesta päätti siis arpa. Huumeiden käyttö on rikollista siis sen vuoksi, että kävi huono tuuri, ei sen takia, että asiaa olisi pohdittu kovin syvällisesti.

Kannabiksen laillistaminen ja huumeiden dekriminalisointi säästävät valtavasti ja tuovat meille verovaroja. Huumepolitiikan järkevöittäminen vähentää huumeiden aiheuttamia haittoja, kuolemia ja tauteja. Yksinkertaisilla muutoksilla voidaan sekä auttaa huumeongelmaisia, ehkäistä nuorten syrjäytymistä että parantaa talouttamme. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kieltolakiin tai tuhota omaa kilpailukykyämme ja teollisuuttamme entisestään. Kieltolaki on typerä ja vahingollinen ja siitä tulee hankkiutua eroon.